Tyypin 1 diabeteksen hoito perustuu elinikäiseen insuliinikorvaushoitoon, joka asettaa sairastavalle jatkuvia vaatimuksia arjessa. YAMK-opinnäytetyössä tarkasteltiin, miten eri insuliinikorvaushoitomuodoilla olevien tyypin 1 diabetesta sairastavien aikuisten kokemaa hoitoväsymystä on tutkittu sekä millaista koettu hoitoväsymys on eri hoitomuotoja käyttävillä. Tellu Honkasen kuvaileva kirjallisuuskatsaus osoittaa, että vaikka nykyaikainen hoitoteknologia parantaa tilannetta, se ei yksin ratkaise moniulotteista hoitoväsymyksen ilmiötä. Työn tilaajana toimi Diabetesliitto.
Tyypin 1 diabetesta sairastavien aikuisten koettua hoitoväsymystä oli tutkittu validoiduilla hoitoväsymyksen itsearviointimittareilla insuliinikorvaushoitomuotojen vertailuun, hoitoteknologiaan, hoitomuodon vaihtoon sekä hoitoväsymyksen riskitekijöihin liittyvissä tutkimuksissa.
Tulosten mukaan hoitoväsymyksen erot perinteisen monipistoshoidon ja insuliinipumpun välillä olivat pieniä niissä tutkimuksissa, joissa AID-pumppujen edustus oli vähäistä. Insuliinikorvaushoitomuodon vaihto teknologialtaan kehittyneempään versioon oli yhteydessä koetun hoitoväsymyksen vähenemiseen. Aloitetun AID-pumppuhoidon havaittiin parantavan hoitoväsymystilannetta jo muutaman kuukauden aikana, mutta se ei kuitenkaan vähentänyt tehokkaasti voimakkaan hoitoväsymyksen esiintyvyyttä.
– Tulokset viittaavat myös siihen, että tyypin 1 diabetesta sairastavan ollessa toivomallaan hoitomuodolla, omahoito koetaan vähemmän kuormittavaksi. Hoitomuodon valinta ei saisi olla vain lääketieteellinen kysymys, Honkanen kommentoi.
Opinnäytetyön tuloksia voivat hyödyntää niin tyypin 1 diabetesta sairastavat ja terveydenhuollon ammattilaiset kuin järjestö-, vertaistuki- ja koulutustoimijat.
Lisätiedot:
Tellu Honkanen
Satakunnan ammattikorkeakoulu
Ylempi AMK, Hyvinvoinnin ja terveyden edistäminen
tea.honkanen@gmail.com
