Näyttely tarkastelee otuksia monimuotoisesti ja pohtii niiden kautta myös suomalaista luontosuhdetta. Teokset on toteutettu eri tekniikoilla ja ne avaavat kahden erilaisen taiteilijan tulkinnan samasta aihepiiristä.
– Maamme ja metsämme ovat täynnä toinen toistaan persoonallisempia, omituisia otuksia. Ihmisiä, eläimiä ja yliluonnollisia kulkijoita. Varjot kätkevät sisäänsä mystisiä sieluja, jotka välillä vilahtavat näkyviin tarkkaavaiselle kulkijalle. Näyttely tutkiskelee näitä otuksia monimuotoisesti, tuoden esiin myös suomalaista luontosuhdetta hahmojen kautta, sanoo Palomäki.
Teema syntyi fantasiasta ja vapaudesta
Teema syntyi molempien kiinnostuksesta fantasiaan.
– Me olemme molemmat lukeneet fantasiaa aika paljon. Varmaan se näkyy siinä, että hahmot ja otukset tulivat meille luonnostaan aiheeksi, kertoo Saikkonen.
– Minulla on ollut nyt myös semmoinen maalauskausi, että hahmoja alkoi syntyä kankaalle kuin itsestään, jatkaa Palomäki.
Opiskelijat kuvaavat, että aihe on yhtä aikaa laaja ja vapauttava.
– Se on kiitollinen teema, koska siihen mahtuu paljon erilaisia tulkintoja eikä se rajaa liikaa, Saikkonen toteaa.
Vaikka Palomäen ja Saikkosen tyylit eroavat, yhteinen näyttely rakentui luontevasti. Molemmat korostavat värien ja valon roolia tunnelman luomisessa, ja heidän töissään on nähtävissä samansuuntaista ekspressiivisyyttä.
– Meillä on aika samantyylistä värien käyttöä, vaikka muuten tyyli on erilainen. Se teki kokonaisuuden rakentamisesta helppoa, Palomäki sanoo.
Eroavaisuudet tekevät kokonaisuudesta moniäänisen: Saikkosen teoksissa on enemmän liikkeen ja kontrastin voimaa, Palomäen taas rauhallista symboliikkaa ja viittauksia luontoon ja mytologiaan. Näyttelyssä nämä kaksi näkökulmaa kietoutuvat yhteen.
Valon ja varjon leikkiä
Palomäki ja Saikkonen tutkivat teoksissaan valoa ja varjoa, tuoden esiin tunnemaailmaa ekspressionismin keinoin. Teosten värimaailma on enimmäkseen maanläheinen ja murrettu, mikä luo harmonisen ja samalla mystisen kokonaisuuden.
– Kun ei pyri fotorealistiseen tyyliin, niin valolla ja varjolla saadaan teokseen se esittävyys. Ja kun jotain tekee oikein, ja on enemmän vapauksia tehdä jotain väärin, Saikkonen naurahtaa.
Osa teoksista on syntynyt kokeilun ja uusien tekniikoiden kautta. Palomäen viimeisin teos Lammas 2 edustaa abstraktimpaa suuntaa ja tuo kokonaisuuteen uuden ulottuvuuden.
Taiteilijat toivovat, ettei näyttely jätä katsojaa välinpitämättömäksi.
– Pahinta on, jos joku sanoo näyttelystä, että ”ihan kiva”. On parempi, jos joku vaikka vihaa teoksia niin, että haluaisi repiä ne alas seinältä, Saikkonen kuvailee.
—————
Näyttely on tutustuttavissa maksutta Porin kampuksen Taidekäytävällä 12.1.2026 asti ma-pe 7.45–15.
—————
Lisätiedot ja tiedustelut:
Susanna: susannapalomaki.fi, p. 0400 178 474
Adi: adisaikkonen.com, p. 041 436 8806
