Mitä lukisin tänään? – lukuvinkkejä joululomalle

Unelma lentämisestä, perheiden kohtaloita, aikuisten satuja, dystopioita, dekkareita, elämäkertoja ja uusia kirjailijatuttavuuksia – SAMKin lukupiiriläiset ja muutama muu samkilainen paljastavat vuoden 2019 suosikkikirjansa.

JP Koskinen: Tulisiipi

Tänä vuonna on ollut ilo lukea monia mielenkiintoisia kirjoja. Erityisellä innolla odotin Olli Jaloselta Taivaanpallon jatkoa, Merenpeittoa, ja Margaret Atwoodin Orjattaresi-kirjan jatkoa Testamentit. Ne täyttivät kyllä odotukseni, mutta valintani ”vuoden kirjaksi” on silti JP Koskisen Tulisiipi. Kirjailija oli minulle tuntematon, bongasin kirjan Finlandia-ehdokkaista.

Tulisiipi kertoo pojasta, jonka intohimona on lentäminen. Tarina alkaa 1920-luvulta Amerikasta suomalaisten siirtolaisten perheestä, joka 30-luvun laman aikaan muuttaa Neuvosto-Karjalaan rakentamaan työläisten paratiisia. Pojan unelma lentämisestä toteutuu ja saa tarinankin lentämään. Kirjassa on hienosti yhdistetty kasvutarinaa ja historiallista romaania. Tarina on koskettava, mukaansatempaava, monitasoinen, täynnä yllätyksiä. Tämän tarkemmin en kerro juonta, jotta jännitys säilyy. — suosittelee Hanna Tommila

Heikki Kännö: Sömnö

Viime aikojen riemastuttavimpia suomalaisen kirjallisuuden löytöjä on Heikki Kannön fantasiakertomus Sömnö. Lukukokemus on kuin pakenemista aikuisten sadun maailmaan, koska tarinan fiktiivisyys ei edes yritä olla yhteneväinen todellisuuden kanssa. Aikatasojen ylitykset ja epäuskottavan vanhaksi elävät henkilöt ovat vanhoja kirjallisuuden liioittelukeinoja, jotka auttavat lukijaa sijoittamaan romaanin rabelaismaiseen fantasiaperinteeseen. Kuitenkin muun muassa erilaiset lentämisen kehityksen vaiheet ja muukin tekniikan kehitys ovat pääosin todellisia tapahtumia.

Tapahtumat sijoittuvat pääosin eri puolille Eurooppaa, mutta kolonialismin historiaamme ovat myös Afrikkaan ja uuteen maailmaan sijoittuvat kohtaukset. Dramatisoitu kertoja ja hänen tutkimuskohteenaan oleva Sömnön saarella asuva päähenkilö muodostavat oivallisen, omaan aikaamme sijoittuvan kehyskertomuksen. Romaani on ennen kaikkea kertomus luovuuden ja innovatiivisuuden merkityksestä kulttuurimme kehitykselle. Se kertoo hauskalla tavalla oman eurooppalaisen identiteettimme monimuotoisuudesta ja vaivihkaa innostaa tutustumaan muun muassa Wagneriin ja abstraktin maalaustaiteen teosofisiin taustoihin. — Matti Velhonoja

Leelo Tungal: Toveri lapsi

Ilokseni huomasin Helsingin kirjamessuilla Leelo Tungalin omaelämäkerrallisen trilogian ensimmäisen osan (suom. Arja Salokannel). Olen lukenut alkuperäisteoksen, Seltsimees laps, noin 10 vuotta sitten, heti sen ilmestyttyä ja melkein yhdeltä istumalta. On hienoa, että tämä koskettava tarina on vihdoin julkaistu myös suomeksi.

Tungal kuvailee 50-luvun virolaisen pikkukylän elämää pienen Leelon silmin ja korvin koettuna. Tarinan alussa Leelon äiti vangitaan kotona perheen silmien edessä. Leelo luulee syyn siihen olevan hänessä, oltuaan tuhma ja tottelematon lapsi. Hän päättää olla kiltti lapsi ja tekee kaikkeensa, jotta äiti palaisi takaisin kotiin. Poissaolo venyy odotettua pidemmäksi. Arkea yksinhuoltajaisän kanssa kuvataan kauniisti, vaikka kyseessä ovatkin historian hirveät vuodet. Tarina on koskettava, samalla hyvin traaginen ja koominen. Kirjasta ja sen jatko-osista on tehty vuonna 2018 myös kansainvälisilla elokuvafestivaaleilla menestynyt elokuva Seltsimees laps. — Katrin Kippasto

Maja Lunde: Mehiläisten historia

Mehiläisten historia on lastenkirjailijana tunnetun Maja Lunden ensimmäinen aikuisille kirjoittama kirja. Se kertoo kolmen aikakauden ihmiskohtaloista; kaikki liittyvät mehiläisiin ja ajatukseen, että ilman mehiläisiä ihmiskunnalle käy huonosti. Kirjailija vie ensin lukijan 1800-luvun Englantiin: tutkijana heikosti menestyvä William keksii aivan uudenlaisen mehiläispesän, jonka avulla hän toivoo saavuttavansa mainetta ja kunniaa sekä turvaavansa perheensä elannon. Toinen tarina sijoittuu 2000-luvun alun Yhdysvaltoihin, jossa Georgen mehiläistarhaa kohtaa mystinen mehiläisten joukkokuolema. Lopuksi kirjailija vie lukijan tämän vuosisadan lopun Kiinaan ja maailmaan, josta mehiläiset ovat hävinneet, jota on kohdannut nälänhätä ja maailmansota ja jossa ihmiset raatavat kasvien pölyttäjinä. Kolmen eri aikakauden ihmiskohtalot punoutuvat yhteen, kun vuonna 2098 kiinalainen Tao löytää hylätystä kirjastosta 1800-luvun kirjan mehiläiskasvatuksesta.

Kirjassa kiehtoo juoni, joka liittyy luonnon monimuotoisuuden suojeluun. Lunde vie hienosti lukijan eri aikakausien maailmoihin ja onnistuu pitämään lukijaa jännityksessä kirjan loppuun asti. Hän kuvaa myös upeasti perheen aikuisten ja lasten välistä huolenpitoa, välittämistä ja rakkautta kaikkina aikakausina. — Viveka Höijer-Brear

Hanna-Riikka Kuisma: Kerrostalo

Hanna-Riikka Kuisman Kerrostalo on sekoitus realismia ja dystopiaa, kuvausta mielikuvista, kokemuksista ja tulevaisuuden peloista, tulevaisuuden yhteiskuntaan liitettävistä kauhukuvista. Kirja on kuvaus kerrostalon asukkaista, valtasuhteista, rikollisuudesta, alistamisesta ja alistetuksi tulemisesta, mutta myös karheasta rakkaudesta, mutkikkaista ihmissuhteista, elämäntarinoista, yrityksistä muuttaa omaa elämää ja päästä pois tästä kaikesta.

Kuvaus elämästä laajenee lähes totaalisesta asuinalueen (lähiön) kontrollin kuvauksesta vallankäytön järjestelmäkuvaukseksi. Kyse on vain yhdestä osasta vielä laajempaa dystopian kuvausta ja sen vastarinnasta. Teollisuusajan harmaat rakenteet kohtaavat modernin vastarinnan muodot.

Kirja voi olla ahdistava lukukokemus yhteiskunnasta, mutta se voi olla myös jännityskertomus ja aidoiksi ja tunnistettaviksi koettavien ihmisten tarina. Ainakin se on kielellisesti erinomainen, monitasoinen ja -ulotteinen ja aitoa dialogia esittävä kirja. — Pasi Kumpulainen

Ken Follett: Vuosisatatrilogia (Kun suuret sortuvat, Maailman talvi ja Ikuisuuden ääri)

Kiinnostuin Ken Follettin Vuosisatatrilogiasta luettuani kirjallisuusarvion Helsingin Sanomista. Tai oikeammin kiinnostuin vasta, kun HS:n toimittaja kertoi saaneensa paljon kritiikkiä siitä, että antoi viisi tähteä Ken Follettin tuotannolle. Halusin tietää, mistä tässä kiistellyssä kirjailijassa on kyse ja muodostaa siitä oman käsitykseni.

Trilogian ensimmäisen osan tapahtumat sijoittuvat 1. maailmansotaan, toisen 2. maailmansotaan ja päätösosan kylmään sotaan. Follett kuljettaa kiehtovasti viiden eri perheen kohtaloita sotien melskeessä. Kukin teos toiminee myös itsenäisesti, mutta luonnollisesti ne kannattaa lukea järjestyksessä. Melkoiset tiiliskivet (jokaisessa noin 1000 sivua) kannattaa mielestäni hankkia pokkareina, jotta niitä jaksaa paremmin kannatella. Trilogiaan sisältyy historiaa, dramatiikkaa ja romantiikkaakin. Jos jotain kritisoisi, saattavat tarinoiden sattumukset joskus tuntua epäuskottavilta, mutta sellaisia vetävät tarinat taitavat usein olla.

Kun olet saanut Vuosisatatrilogian luettua, tarttunet ahnaasti Follettin aikaisempaan Kingsbridge-trilogiaan (Taivaan pilarit, Maailma vailla loppua ja Tulipatsas). Pian huomaat seikkailevasi kuvitteellisessa Kingsbridgen kaupungissa 1100–1400-luvuilla. — Suvi Lehtonen

Heidi Köngäs: Mirjami

Valintani on Heidi Köngäksen Mirjami. Se on jatkoa Sandralle, jota suosittelin vuosi sitten. Mirjami kertoo Sandran tyttäristä ja sijoittuu 20-40-luvuille. Romaani käynnistyy 20-luvun lopulla, kun punavangin perheen tila Lepistö pakkohuutokaupataan ja koko iso perhe muuttaa Mäntän lähelle Loukkusuon laitaan ja rakentaa sinne pirtin. Perheen pojat joutuvat talvisotaan ja naiset jäävät huolehtimaan kotirintamasta.

Kirjan päähenkilö Mirjami on 19-vuotias ompelija. Kirjassa kuvataan nuoren naisen kokemuksia talvisodan aikana ja sota-ajan arkea: tavallista työläisnaisen arkea olivat puute elintarvikkeista, sairaudet ja pelon täyttämä elämä. Toisaalta kuvataan hyvin nuorten naisten halua elää tavallista elämää, johon kuuluu rakastuminen, tanssit ja muut huvitukset. Talvisodan syttymisestä tuli kuluneeksi 80 vuotta tämän vuoden marraskuun 30. päivä, ja siksi ajankohtaista romaania suosittelen lämpimästi. Seuraavaksi aion lukea Köngäksen Jokin sinusta (2008). Se kuvaa samojen naisten vaiheita 60-luvulla. Trilogian kolmas teos on siis kirjoitettu ensimmäisenä ja on mielenkiintoista lukea, miten romaanit nivoutuvat toisiinsa. — Tarja Henttonen

Pierre Lemaitre: Petoksen hinta

Kirja kertoo keski-ikäisestä Alain Delambertista, joka tultuaan irtisanotuksi henkilöstöpäällikön työstään työskenteli varastomiehenä. Työssä sattuneen tapahtuman vuoksi hänet irtisanotaan tästäkin työstä.

Onnekseen hän saa kutsun työhaastatteluun; hän on valmis uhraamaan paljon saadakseen kyseisen työn. Työnhaun lopputulos oli kuitenkin päätetty ennakkoon, ja hänet valittu haastatteluun ns. varmana häviäjänä. Hakuprosessin aikana hän velkaantuu ja rikkoo suhteensa sekä vaimoonsa että lapsiinsa. Asian selvittyä haastattelun roolipeli muuttuukin todeksi.

Kirja oli todella mielenkiintoinen, koukuttava – erilainen kuin paljon lukemani pohjoismaalaiset dekkarit. Suosittelen kirjaa muillekin kuin dekkarifaneille. — Tiina Pennanen

Riitta Konttinen: Aino Sibelius

Olen aina pitänyt elämäkerroista, niiden avulla pääsee hyppäämään toiseen todellisuuteen, ehkä jopa menneeseen aikaan. Suosikkejani ovat elämäkerrat, jotka eivät ole pelkkää tutkijan analyysia vaan sopivassa suhteessa faktoja (esim. kohdehenkilön aitoa ääntä kirjeiden välityksellä ja valokuvia).

Riitta Konttinen, Helsingin yliopiston taidehistorian emeritaprofessori, on saanut taidehistorian elämään. Olen tutustunut Konttisen johdattamana moneen naistaiteilijaan, muun muassa Helené Scherfbeckiin, Ellen Thesleffiin ja Maria Wiikiin. Siksi olin innoissani huomatessani, että Konttiselta on tullut uusi teos. Tällä kertaa elämäkerta Aino Sibeliuksesta, naisesta suurmiehen ja taiteilijan rinnalta.

Tämä elämäkerta on ylivertainen. Se piirtää kuvan taustalla vaikuttaneesta naisesta, joka ei parrasvaloissa viihtynyt. Aino Sibelius näytti hentoiselta, mutta oli voimakas nainen, jonka ansiosta Jean S. pystyi keskittymään sävellystyöhönsä. Rakkaudesta noussut voima tuli esiin periksiantamattomuutena ja päätöksenä sitoutua yhteiseen elämäntaipaleeseen. Ainon elämä ei ollut helppo, ainakaan nykynäkökulmasta: Miehen käsissä raha ei pysynyt, tällä oli syrjähyppyjä ja viftit veivät miestä. Silti he rakastivat ja tukivat toisiaan.

Jäin miettimään, että ilman Ainoa Jean Sibelius ei olisi saavuttanut taiteellisessa työssään niin paljon. Aino tuki miestään ikuisella ymmärtämisellään ja oli inspiraation lähde isona kulttuuripersoonana itsekin. Aino oli taitava pianisti, käsityöläinen ja puutarhuri. Aino valitsi itse roolinsa. Hän ehkä myös tiedosti roolinsa taiteilijan tukevana peruskalliona, joka ei horju.

Huikea elämäntarina ja hieno optimismia uhkuva kirja. Valokuvat saavat paikat ja henkilöt elämään. Tämän innoittamana päätin lähteä Tuusulaan Ainola-vierailulle ensi kesänä. — Pia Marjanen

Lisäksi Teppo Lundell suosittelee kolumnissaan Richard Fordin Itsenäisyyspäivä-kirjaa, ja kertoo miksi lukee aamuisin.

Jaa tämä sivu

SAMKin Youtube-kanava.

SAMK mukana TKI-kärjet 2024 -kilpailussa kahdella videolla

Valtakunnallinen ammattikorkeakoulujen TKI-kärjet-kilpailu järjestetään jälleen maaliskuussa 2024. SAMK osallistuu kilpailuun kahdella kilpailuvideolla, joilla esitellään tutkimustoimintaamme.

Henna Kyhä istuu keltaisella tuolilla.

Tutkimuspäällikkönä työikäisten hyvinvoinnin asialla

SAMKissa toimii nyt Ihmisen toimintakyvyn tutkimuskeskus. Keskuksen toiminta keskittyy satakuntalaisten työntekijöiden hyvinvointiin ja sen myötä maakunnan työvoiman saatavuuden haasteisiin. Ihmisen toimintakyvyn tutkimuskeskusta vetää tutkimuspäällikkö ja kasvatustieteen tohtori Henna Kyhä.

Tubettaja Roni Bäck seisoo kädet levitettyinä vihreänsävyisessä Pelisellissä.

Peliselli avattiin juhlallisesti käyttöön – Katso kuvagalleria!

Perjantaina 24.11. järjestetty Well Played -tapahtuma keräsi yhteen RoboAI tutkimus- ja tuotekehityskeskuksen yhteistyökumppaneita ja sidosryhmiä elämykselliseen iltapäivään. Samalla vihittiin käyttöön uusi peli- ja elämyslaboratorio Peliselli.