Sosiaali- ja terveysalan ylemmästä ammattikorkeakoulututkinnosta valmistuvien Oona Lehtisen ja Jutta Laineen opinnäytetyössä kuvataan puoliso-omaishoitajien kokemuksia hoitovastuusta luopumisesta muistisairaan puolison muuttaessa ympärivuorokautisen hoivan yksikköön. Puoliso-omaishoitajat kokevat ristiriitaisia tunteita sairauden ja hoitosuhteen eri vaiheissa, sillä usein luopumistyötä on tehty jo pitkään. Yleisin tunne puoliso-omaishoitajilla siirtymävaiheen jälkeen on helpotus, mutta myös tyhjyyden kokemus on monelle vahvasti läsnä. Lisäksi koetaan surua yhteisen elämänvaiheen päättymisestä. Syyllisyyttä koetaan pääosin hoitopaikan valinnasta, sillä moni on pettynyt hoitopaikan hoidon tasoon ja hoitajien toimesta tapahtuneeseen yhteydenpitoon. Luottamuspula hoivayksikköä kohtaan hankaloittaa hoitovastuusta luopumista.
Vertaistuella tärkeä merkitys
Opinnäytetyö tehtiin yhteistyössä Pirkanmaan muistiyhdistys ry:n kanssa. Opinnäytetyössä haastateltiin muistisairaiden henkilöiden puoliso-omaishoitajia sekä puhelimitse että ryhmissä. Tämä menetelmä mahdollisti vertaistuellisen tavan saada rikkaan tutkimusaineiston hyvin henkilökohtaisesta aiheesta. Opinnäytetyön tuloksista voidaan todeta, että vertaistuen tärkeys on siirtymävaiheessa erityisen hyödyllistä ja merkityksellistä. Lisäksi tulosten pohjalta voidaan luoda sekä suositus että toimintatapa, joilla voidaan tukea puoliso-omaishoitajia emotionaalista hyvinvointia rankassa elämänvaiheessa. Puoliso-omaishoitajille tulisi järjestää, yhteistyössä eri toimijoiden kanssa, teemailtoja siirtymävaiheeseen liittyvistä asioista, esimerkiksi hoitopaikan valintaan liittyvistä huomioista. Hoitopaikkojen tulisi kehittää omaisyhteistyön muotoja sekä vuorovaikutusta. Kohtaamisissa tulisi korostua aito läsnäolo ja kuunteleminen.
Aihe on ajankohtainen ja tulevaisuutta ajatellen entistä merkityksellisempi. Eliniän odotteen pidentymisen myötä myös muistisairausdiagnoosit lisääntyvät ja kotona tapahtuvaan hoivaan halutaan panostaa. Näin ollen puoliso-omaishoito tulee kasvamaan ja koskettamaan yhä useampaa perhettä ja heidän tukemiseensa ja jaksamiseensa on kiinnitettävä lisähuomiota.
Molemmilla opinnäytetyön tekijöillä on yli 10 vuoden kokemus vanhustyöstä. Opinnäytetyön tekijöiden työurien aikana sosiaali- ja terveyspalveluissa on tapahtunut suuria muutoksia, suurempana sote-uudistus ja hyvinvointialueiden rakentuminen. Erityisesti näistä muutoksista johtuen palo vanhustyöhön ja sen kehittämiseen on lisääntynyt.
