Useissa tapauksissa on havaittu tilanteita, joissa asukkaiden itsemääräämisoikeus ei toteudu täysimääräisesti, ja heidän mahdollisuutensa osallistua omaa arkeaan koskeviin päätöksiin jäävät ajoittain vähäisiksi. Myös terveyspalveluiden järjestämisessä on ilmennyt epätasaisuutta. Omavalvonnan käytännöt eivät kaikkialla ole olleet systemaattisia, mikä voi johtaa toiminnan kehittämiskohteiden havaitsemisen viivästymiseen.
Joissakin yksiköissä henkilöstöresurssit ja osaaminen ovat osoittautuneet riittämättömiksi vastaamaan asukkaiden tarpeisiin kaikissa tilanteissa. Myös asukkaiden arjen mielekkyyden ja ulkoilumahdollisuuksien varmistamisessa on ollut parantamisen varaa. Lisäksi asiakirjojen laadinnassa ja päivittämisessä on todettu puutteita. Johtamisessa on esiintynyt tilanteita, joissa palvelua koskevat vaatimukset eivät ole olleet riittävän selkeästi tiedossa tai seurannassa.
Tutkimus perustui aluehallintoviraston, Valviran ja eduskunnan oikeusasiamiehen päätöksiin ja tarkastusaineistoihin. Niiden perusteella voidaan todeta, että ikäihmisten ympärivuorokautisessa palveluasumisessa tarvitaan edelleen toimia, joilla vahvistetaan ammattieettisten velvollisuuksien, perus- ja ihmisoikeuksien sekä lainsäädännön tuntemusta ja toteutumista. Erityisesti sosiaalialan koulutettujen ammattilaisten määrän lisääminen voisi tukea tätä kehitystä.
Kun palvelua toteutetaan ammattieettisesti ja säädösten mukaisesti, luodaan edellytykset laadukkaalle ja asukasta kunnioittavalle hoidolle. Mikäli nämä vaatimukset eivät täyty, herää kysymys siitä, vastaako toiminta asukkaiden tarpeisiin parhaalla mahdollisella tavalla.
Lisätiedot:
Mia Hemming, geronomi (YAMK), mia.k.hemming@gmail.com
