Jälkipurun vahvuuksia ovat nopeus, luottamuksellisuus ja ulkopuolisen ohjaajan läsnäolo. Toiminnan tunnettuudessa, saavutettavuudessa ja yhdenvertaisessa toteutumisessa on kuitenkin yhä kehittämistarpeita.
Jälkipurku tarjoaa tukea kuormittavan tilanteen jälkeen
Jälkipurku on akuutin kriisityön menetelmä ja varhaisen tuen muoto, joka kuuluu psykososiaalisen tuen piiriin. Sitä tarjotaan kuormittavien tilanteiden, kuten työssä koetun väkivallan tai haastavan asiakaskohtaamisen, jälkeen. Koulutettu jälkipurkuohjaaja auttaa osallistujia jäsentämään tapahtunutta turvallisessa ja luottamuksellisessa ympäristössä. Jälkipurkutoiminta otettiin käyttöön Tampereen kaupungin sivistyspalveluissa keväällä 2024, ja pilottivaiheen jälkeen se vakiinnutettiin osaksi työsuojelutoimintaa. Kati Tuppuraisen YAMK-opinnäytetyössä selvitettiin, miten toiminta on toteutunut ja millaisia kokemuksia työntekijöillä, esihenkilöillä ja jälkipurkuohjaajilla oli sen toimivuudesta ja merkityksestä. Tutkimusaineisto kerättiin haastatteluilla ja kyselyllä.
Nopeus, luottamuksellisuus ja ulkopuolinen ohjaaja koettiin vahvuuksiksi
Anonyymiin kyselyyn vastasi 41 työntekijää. Heistä 88 prosenttia koki jälkipurun järjestyneen riittävän nopeasti. Ohjautuminen jälkipurkuun koettiin myös pääosin sujuvaksi. Työntekijät arvostivat lisäksi luottamuksellisuutta ja sitä, että ohjaaja tuli työyhteisön ulkopuolelta. Työntekijät kuvasivat jälkipurun keventäneen heidän psyykkistä kuormitustaan, vahvistaneen kuulluksi tulemisen kokemusta sekä työyhteisön avoimuutta ja yhteisöllisyyttä. Noin kaksi kolmasosaa vastaajista arvioi jälkipurun vaikutuksen omaan työhyvinvointiinsa suureksi tai melko suureksi. Vaikutus turvallisuuden tunteeseen koettiin vähäisemmäksi.
Esihenkilön rooli ja toiminnan tunnettuus vaikuttavat tuen saatavuuteen
Jälkipurun tarpeen tunnistaminen osoittautui vahvasti esihenkilövetoiseksi. Kyselyyn vastanneista 83 prosenttia kertoi esihenkilön tehneen aloitteen jälkipurun järjestämisestä. Esihenkilön aktiivisuus ja osaaminen voivat vaikuttaa siihen, tunnistetaanko työntekijän tuen tarve ja järjestyykö jälkipurku. Esihenkilöiden valmiutta tuen tarpeen tunnistamisessa voitaisiin vahvistaa muun muassa tehokkaammalla perehdytyksellä ja koulutuksilla.
Jälkipurkutoiminnan tunnettuudessa havaittiin myös puutteita: lähes kolmannes vastaajista oli eri mieltä väitteestä, että olisi tiennyt jälkipurun mahdollisuudesta etukäteen. Toiminnan vähäinen tunnettuus ja tiedon hajanaisuus nousivat esiin kaikissa kolmessa ryhmässä. Tunnettuutta voitaisiin lisätä aktiivisemmalla viestinnällä ja esittelyillä työyksiköiden palavereissa. Lisäksi eri tukimuotojen välisiä rajapintoja tulisi selkeyttää.
Opinnäytetyön mukaan jälkipurkutoiminta koetaan toimivaksi ja merkitykselliseksi matalan kynnyksen tuen muodoksi. Sen hyödyt toteutuvat parhaiten, kun työntekijät tuntevat palvelun, esihenkilöillä on riittävä osaaminen tunnistaa tuen tarve ja jälkipurku on yhdenvertaisesti saatavilla kaikille. Koska toiminta nojaa vahvasti esihenkilöiden aloitteisiin, työnantajalla on keskeinen rooli tiedonkulun ja tuen tavoitettavuuden varmistamisessa.
Lisätietoja: Kati Tuppurainen, Hyvinvoinnin uudistuva asiantuntijuus ja johtaminen, ylempi AMK, kati.tuppurainen@proton.me