Vuoden opettaja Arja Yli-Kovanen sitouttaa sairaanhoitajaopiskelijat heti alussa

Opiskelijoiden vuoden opettajaksi valitsemalla lehtori Arja Yli-Kovasella tuli juuri täyteen 30 vuotta opettajana. Pitkä rupeama tuntuu hyvältä.
– Tätähän mä olen halunnut tehdä. Aika antaa perspektiiviä asioihin, Yli-Kovanen sanoo. Palkinnon henkilöstöpäivässä haki Arjan puolesta pitkäaikainen työkaveri Tarja Mäkelä. ”Sanoin Tarjalle kun läksin Raumalle, että jos nyt sattuisi niin, että minut jostain palkittaisiin, niin nouda sinä se. Ihan vitsillä heitin!” Yli-Kovanen opettaa hoitotyötä pääasiassa monimuotokoulutuksessa eli jo työelämässä olleita aikuisia. Hän on kahden ryhmän tutoropettaja, jonka puoleen käännytään monenlaisissa pulmatilanteissa.
– Vaikka opetus on muuttunut paljon etäopetukseksi ja antaa vapautta, se tarkoittaa ehkä vielä enemmän kuin ennen myös sitä, että opiskelija koettaa pitää monia palloja ilmassa yhtä aikaa, kun on perhe, työ ja opiskelu.

Asioihin löytyy ratkaisu

Yli-Kovanen sanoo usein miettivänsä opiskelijoiden jaksamista, ja sitä, kuinka paljon ihmisen on mahdollista tehdä yhtä aikaa. Tutoroinnissa sitten mietitään, miten opiskelijaa tuetaan hänen tilanteessaan. Hän kokee olevansa tutoropettajana etuoikeutettu: tuntee opiskelijat ja tietää miten kannattaa ketäkin lähestyä ja lähteä asioita hoitamaan.

– Aikuisilla on aikuisten ongelmat, välillä tosi isojakin. Olen sanonut, että tulkaa ajoissa juttelemaan, yleensä asioihin löytyy ratkaisu.

Opiskelijoille tärkeää tasa-arvoisuus ja oikeudenmukaisuus. He huomaavat herkästi, jos sitä ei ole. Jos luottamuksen menettää, työskentely on aika vaikeaa.

Muu elämä ei pysähdy, vaikka sairastuisi, läheinen kuolisi tai taloudellinen tilanne muuttuisi. Joskus ratkaisu on tauon pitäminen opinnoista, mutta aina on keinoja, jos haluaa jatkaa opiskelua.
– Joillekin sopii se, että jatkaa opintoja, joillekin tauko – joillekin vertaistuki, joillekin etäisyyden ottaminen. Yli-Kovanen on joutunut itsekin miettimään voimavara-asioita. Hän sain elinsiirron kolme vuotta sitten, teki sitä ennen vuoden hemodialyysihoitoja kotonaan ja kävi töissä. Hänelle työssäkäynti sopi.
– Kun olen ollut töissä, en ole muuttunut potilaaksi.

Alkuryhmäytyminen tärkeää

Vuoden opettaja pitää alun kasvokkaista vuorovaikutusta tärkeänä: ryhmäytymistä ja henkilökohtaista suhdetta opiskelijoihin.
– On tärkeä nähdä, että samassa liemessä on muitakin, ja mahdollisuus rakentaa verkostoja. Suosittelen heti someryhmiä ja kimppakyytejä. Kyydin aikana voi purkaa paineita. Joskus muut jopa kadehtivat kimppakyytiläisiä siitä. Kasvokkainen vuorovaikutus ja läsnäolo ovat myös ammatin kannalta tärkeitä työkaluja. Kun verkostoja on, opiskelu toimii etäältäkin. Ryhmäkoheesio pitää porukkaa mukana ja aikataulussa. Yli-Kovanen seuraa tarkoin sitä, kuinka ryhmä pysyy koossa.
– Oppiminen voi toisilla kestää pidempään, eikä se kerro siitä kuinka hyvä sairaanhoitaja sinusta tulee. Sitä kovasti korostan, että kannattaa tehdä aikatauluja. Jostain pitää luopua tai vastuuta jakaa, ja täydellisyyden tavoittelijoille voi välillä sanoa, että voi tehdä myös vähemmän.

– Jokaisen on tehtävä omat ratkaisut. Joskus on valittava palkallinen työ, vaikka tarjolla olisi haastavampi palkaton harjoittelu.

Valinta vuoden opettajaksi häkellyttää

– Mun mielestä teen vain työtäni. Mutta on se myös tavattoman imartelevaa, että opiskelijat näkevät minut niin, etten ole leipiintynyt ja edelleen pystyn viestittämään, että olen kiinnostunut heistä ja heidän oppimisestaan – ja etteivät perustelut kohdistunut siihen, että olisin vain ”kiva”, vaan kokeneet myös saavansa apua tarvittaessa.

Kuka?

Arja Yli-Kovanen

– syntynyt Jämijärvellä, pohjoispohjalaiset juuret – ”mulla on pohjoispohjalainen suorapuheisuus”, asuu Raumalla

– opiskellut sairaanhoitajaksi Porissa ja sairaanhoidon opettajaksi Turussa, maisteriksi Oulussa (kliininen hoitotiede).

– työskentelee pääasiassa Merimäellä, näkymä Rauman satamaan, alustyypit ovat tulleet tutuiksi. ”Monialainen työyhteisö on mielenkiintoinen. Ei mene yhtään päivää, ettei oppisi jotain uutta.”

SAMK TWITTERISSÄ