– Työelämässä olen ohjannut henkilöitä, joilla on ollut haasteita elämässään, esimerkiksi erilaisten elämäntilanteiden tai muiden haastavien tekijöiden vuoksi. Se herätti kiinnostukseni siihen, miten voisin kehittää omaa osaamistani ja oppia huomioimaan paremmin erilaisten ihmisten yksilölliset tarpeet, Vuorinen kertoo.
Opinnoista varmuutta ja ymmärrystä
Vuorinen hakeutui Sataeduun lähihoitajan opintoihin syventääkseen ymmärrystään ohjaustilanteista. Hän suuntautui mielenterveys- ja päihdetyöhön, ja opinto-ohjaajan kannustamana jatkoi sosiaalialalle SAMKin väyläopintoihin, jotka tarjoavat ensituntumaa alaan ja korkeakouluopintoihin.
– Jo yksi avoimen AMKin opintojakso antoi varmuutta. Tajusin, ettei opiskelu olekaan ylitsepääsemätöntä, vaan selkeää. Se toi itseluottamusta.
Lopulta Vuorinen suoritti väyläopinnot ja sai opiskelupaikan SAMKista. Opinnot etenivät työn ohessa opinto- ja ylityövapaita hyödyntäen. Hän valmistui tänä syksynä sosionomiksi (AMK).
– Aloitin kyllä liian kovalla tahdilla ja ahnehdin liikaa opintoja. Tietoa tuli niin paljon, etten ehtinyt sitä aina sisäistää, hän harmittelee.
Sosiaalialan opinnoissa perehdyttiin myös luovaan toimintaan, ja juuri sen kautta hän löysi intohimonsa luoviin menetelmiin.
– Oivalsin, että luova työskentely on se ”oma juttuni”. Opinnoissa syntyneet oivallukset ja samaan aikaan aloitettu kansalaisopiston kuvataideterapiakurssi avasivat minulle uuden tavan ajatella.
Luuranko johdattaa tunteiden tarinoihin
Vuorinen rakensi opinnäytetyössään valokuvapohjaiset, narratiiviset tunnekortit, joissa päähenkilönä on luuranko – hahmo, joka symboloi ulkopuolisuutta, ja on toisaalta sukupuolisensitiivinen. Toki luuranko voi aiheuttaa ahdistustakin.
– Luuranko koetaan helposti ulkopuoliseksi. Näin siinä yhteyden sellaisten ihmisten kokemuksiin, jotka ovat heikommassa asemassa, ja voivat jäädä ikään kuin yhteiskunnan ulkopuolelle. Kuva on vahva väline käsitellä sitä.
Kortteja voi käyttää monipuolisesti tunteiden sanoittamiseen ja keskustelun avaamiseen.
– Asiakas voi esimerkiksi valita kortin, josta haluaa puhua – tai kortin, joka koskettaa, mutta josta ei juuri silloin halua keskustella.
Opinnäytetyö tehtiin yhteistyössä Sataedun kanssa lehtori Niina Salovaaran tuella. Sataedun opiskelijat testasivat ensimmäisiä koekortteja ja antoivat palautetta – uusiakin käyttötapoja ehdotettiin.
– Yksi palautteista oli, että kortteja voisi hyödyntää jopa rekrytointikeskusteluissa. Se vaikutti mielenkiintoiselta käyttötavalta.
Työn ja opiskelun yhdistäminen oli raskasta, mutta kasvattavaa
Elisabet Vuoriselle tehtiin opintojen aikana lukitesti. Se toi esiin lievän lukivaikeuden.
– Diagnoosi helpotti. Ymmärsin, miksi oppiminen tuntui välillä vaikealta. Haluaisinkin antaa vinkin, että jos oppiminen tuntuu hankalalta, mene opinto-ohjaajan puheille, Vuorinen kehottaa.
Hän suosittelee myös, että oman jaksamisen rajat kannattaa miettiä ajoissa, koska valmistuminen ei ole mikään kilpajuoksu.
– Olen saanut opinnoista itseluottamusta ja -varmuutta. Näen asioita nyt paljon laajemmin, ja ryhmä- ja vuorovaikutustaitoni ovat vahvistuneet.
Tunnekorttien jatkokehittäminen on suunnitelmissa, ja yliopisto-opinnotkin kiinnostavat mahdollisesti pitkällä tähtäimellä.
– Ennen kaikkea haluan juuri nyt hengähtää. Viiden ja puolen vuoden tiivis opintoputki vaatii palautumista – sitten katson, mihin suuntaan työ ja kortit vievät.
