Mukana on eri-ikäisiä ja taiteelliselta työskentelyltään erilaisia tekijöitä, jotka ovat toimineet aktiivisesti kuvataiteen kentällä.
Valmistumisen jälkeen kaikki oli vielä alussa
Yksi näyttelyn taiteilijoista on vuonna 2003 valmistunut Saara Kariranta. Hän muistaa valmistumisen jälkeisen ajan ennen kaikkea uuden vaiheen alkuna.
– Olin silloin tavallaan ihan hirveän alussa. Monet käytännön asiat, kuten apurahahakemusten tekeminen, olivat vielä vieraita. Opiskelussa keskiössä olivat enemmän taiteilijuus, teokset ja kasvaminen taiteilijana, hän kertoo.
Valmistumisensa jälkeen hän jäi vielä puoleksi vuodeksi Kankaanpäähän ja vuokrasi ensimmäisen oman työhuoneensa.
– Muistan, kun menin tyhjään työhuoneeseen ja mietin, että mitä ihmettä tekisin. Yhtäkkiä kukaan ei ollut antamassa tehtävää eikä ollut kiire mihinkään. Sai tehdä ihan mitä vain.
Tuolloin materiaaliksi löytyivät muun muassa kierrätetyt muovirasiat ja styroxpallot. Kaikki kokeilut eivät ole jääneet pysyviksi, mutta jotkin elementit ovat kulkeneet mukana pitkään.
– Muovirasiat ovat mukana tässäkin näyttelyssä. Jollain tavalla ne aina putkahtelevat takaisin, hän naurahtaa.
Jotain muuttuu ja jotain pysyy
Vaikka Karirannan työskentely on vuosien aikana muuttunut, hän tunnistaa teoksissaan myös pitkän jatkumon.
– Empatia ja myötätunto ovat olleet aika paljon läsnä kaikissa teoksissani. Käsittelen myös heikkoutta ja siinä olevaa piilevää voimaa.
Paluu Taidekoulun galleriaan teki jatkumon näkyväksi myös konkreettisella tavalla. Yksi nykyisen näyttelyn teoksista sijoittuu lähes samaan kohtaan, jossa Karirannalla oli teos jo ensimmäisen opiskeluvuotensa näyttelyssä.
– Nyt kun katson sitä, huomaan paljon samoja asioita. Teokset ovat erilaisia, mutta niissä on myös yhtymäkohtia. Kyllä jotain aina muuttuu ja jotain pysyy.
Kankaanpäästä vahva pohja taiteilijan työhön
Valmistumisensa jälkeen Kariranta on jatkanut kouluttautumista ja opiskellut myöhemmin muun muassa Kuvataideakatemiassa. Kankaanpäässä saatu koulutus näkyy silti hänen työskentelyssään edelleen.
Erityisen merkityksellisinä hän pitää vahvoja teknisiä valmiuksia ja tekemiseen painottunutta opetusta.
– Jälkikäteen ajatellen parempaa pohjakoulutusta kuvataiteilijalle ei olisi voinut olla.
Opiskeluaikana tekemispainotteisuus ei aina tuntunut yhtä selvältä vahvuudelta.
– Silloin saattoi välillä miettiä, miksei enemmän filosofoida ja keskustella. Myöhemmin ymmärsin, kuinka vahvat tekniset valmiudet olin saanut.
Myös Taidekoulun kampuksen yhteisöllisyys on jäänyt vahvasti hänen mieleensä.
– Jos tapaa jonkun Kankaanpäässä opiskelleen, tulee helposti heti kotoisa olo, vaikka ei tuntisi häntä ennestään. Siinä kokemuksessa on jotain hyvin yhdistävää.
Galleria toimii työelämän oppimisympäristönä
Taidekoulun kampuksen galleria toimii näyttelytilan lisäksi opiskelijoiden työelämän oppimisympäristönä. Nykyisistä opiskelijoista koottu pienryhmä on osallistunut myös alumninäyttelyn tuotantoon ja ripustukseen.
Työskentely näyttelyn parissa on antanut opiskelijoille käytännön kokemusta siitä, mitä näyttelyn toteuttamiseen kuuluu taiteellisen työn lisäksi. Samalla he ovat päässeet toimimaan ammattikentällä työskentelevien alumnien kanssa.
Karirannalle paluu Kankaanpäähän alumnitaiteilijana on ollut tunteikas.
– Minulla on tätä paikkaa kohtaan paljon lämpimiä tunteita. Tässä on vähän sellainen olo, että ympyrä sulkeutuu.
————————–
Näyttely ja seminaari tuovat ammattikentän lähelle opiskelijoita
Alumninäyttelyn avajaisten yhteydessä järjestettiin kuvataiteen opiskelijoille seminaari, jossa alumnit kertoivat taiteestaan, urastaan ja elämästään ammattitaiteilijoina valmistumisen jälkeen.
Näyttely ja seminaari täydentävät toisiaan: näyttelyssä opiskelijat näkevät alumnien nykyistä työskentelyä, ja seminaarissa avautui tarkemmin se, millaisista vaiheista ja valinnoista heidän uransa ovat rakentuneet.
