Uutta SAMKissa – tulevat lääkärit, hoitajat, fysioterapeutit ja sosionomit harjoittelevat yhdessä potilaan kohtaamista

Harjoituspäivä alkaa yhteisellä kokoontumisella. Neljän eri harjoituksen sarjassa osa ryhmästä heittäytyy vuorollaan tilanteeseen ja osa tarkkailee antaakseen palautetta harjoituksen jälkeen.

Osallistujat ovat SAMKista, Diakonia-ammattikorkeakoulusta sekä Turun yliopistosta. Ammattialoista ovat edustettuna sairaanhoito, ensihoito, fysioterapia, sosiaaliala ja lääketiede.

Simulaatioharjoitus koostuu tehtävänannosta, harjoituksesta ja jälkipuinnista. Jälkipuintiin ja palautteen antoon osallistuvat harjoitusta seuranneet opiskelijat ja opettajat. Simulaatiotilanteessa olleet pohtivat myös itse, missä onnistuivat ja mikä olisi voinut mennä paremmin.

Päivän ensimmäiset kaksi potilastapausta vetää Porin perusturvan geriatrian ylilääkärinä ja neurologina toimiva Juha Puustinen.

Ensimmäisessä harjoituksessa sairaalaan hätäpäivystykseen tuodaan neurologisista oireista kärsivä nainen. Harjoituksessa mukana olevien opiskelijoiden tehtävänä on selvittää, mistä on kyse ja miten potilasta hoidetaan.

– Jotta simulaatio vastaisi todellisen elämän tilannetta, siihen on otettava mukaan niitä ammattiryhmiä, jotka toimivat yhdessä todellisessakin tilanteessa. Tästä on Turun yliopistolla pitkäaikainen kokemus eri ammattikorkeakoulujen kanssa, Puustinen kertoo.

Seuraavassa harjoituksessa paikalle tuodaan pitkän sairaushistorian omaava potilas. Hoitotilanteen vaikeusastetta lisää hätääntynyt omainen, jolta on saatava potilasta koskevaa tietoa ja toisaalta kerrottava mitä tapahtuu.

Puustinen oli tyytyväinen vetämiinsä harjoituksiin.

– Simulaatioharjoituksen periaatteet olivat kaikilla tiedossa, tilat olivat kunnossa ja kaikilla oli halu tehdä tätä yhdessä. Ne ovat tärkeimmän taustatekijät harjoituksen onnistumiselle.

– Kun vetäjä itse tuntee asiansa hyvin, on harjoitustilanne aidompi ja opiskelijat saavat heti harjoituksen jälkeen palautteen toiminnastaan ja vastaukset kysymyksiin.

Opettaja näyttelee potilasta ja tarkkailee kehonkieltä

Simulaatioharjoituksissa potilaana voi olla simulaationukke tai ihminen: toinen opiskelija, näyttelijä tai opettaja. Näissä harjoituksissa simulaatioon perehtyneet opettajat näyttelivät potilaan roolin. Yksi heistä oli Turun yliopiston lääketieteellisessä tiedekunnassa toimiva Minna-Kaarina Vuorela.

– Suurin osa työstäni liittyy simulaatioharjoituksiin ja opetuksen kehittämiseen, mutta teen myös hoitotyötä akuuttiosastoilla, hän kertoo.

Jokaisella on tietysti omakohtaista kokemusta potilaana olosta, mutta simulaatiotilanne on hyvin valaiseva monellakin tapaa.

– Potilaan roolissa harjoitusta katsoo toisin kuin hoitajan roolista käsin. Opiskelijoiden toiminnan ja tilanteen johtamisen näkee myös tarkemmin. Siinä huomaa myös hoitajan ja lääkärin kehonkielen, mikä kertoo paljon ja antaa turvallisuuden tunteen, että on hyvissä käsissä.

Työelämässä potilasta hoitaa aina monialainen tiimi. Miksei sitä voisi harjoitella myös opiskeluaikana. Tiedon jakaminen eri ammattilaisten kesken on tärkeää.

Rooli vie mukanaan

Simulaatiotilanne on usein niin totuudenmukainen, että opiskelijat ottavat asian hyvinkin vakavasti. Harjoitus jännittää etukäteen, ja jälkikäteen mietitään, olinko tarpeeksi hyvä.

– Usein opiskelijat ovat itse kovin kriittisiä omasta toiminnastaan, vaikka se tilannetta tarkkailevan opettajan näkökulmasta olisi mennyt ihan oikein, Minna-Kaarina Vuorela ja Juha Puustinen sanovat.

Joskus opiskelijat menevät myös paniikkiin?

– Kyllä menevät ja itkukin voi tulla. Tilanne on niin todellinen. Lisäjännitystä voi tietysti tulla myös siitä, että heitä seurataan ja toimintaa arvioidaan. Toisaalta simulaatio on juuri sitä varten, että vaikeidenkin tilanteiden kohtaamista ja kertomista pitää harjoitella, Minna-Kaarina Vuorela sanoo.

Fysioterapeutille simulaatio valottaa hoitoketjun alkupäätä

SAMKin fysioterapian opiskelijat Elina Petterson ja Pauliina Saarinen ovat aiemmin harjoitelleet simulaatiotilanteissa, mutta eivät näin laajasti ja moniammatillisesti. Heidän mielestään kaikki harjoitukset olivat valaisevia ja tarpeellisia.

– Fysioterapeutti tulee yleensä hoitotilanteeseen mukaan vasta sitten, kun akuutti tilanne on ohi ja ruvetaan puhumaan potilaan kuntouttamisesta, usein vasta seuraavana aamuna. Oli todella mielenkiintoista nähdä tilanteet alusta lähtien, sen mitä kaikkea hoidettavalle potilaalle on tapahtunut ennen kuin fysioterapeutin osuus alkoi, Elina Petterson sanoo.

– Tosielämässä aamulla saattaa olla vastassa epätietoinen ja pelokas potilas, jolle pitäisi osata kertoa, mitä hänelle on tapahtunut ja miten tästä edetään. Esimerkiksi harjoituksessa mukana olleen aivohalvauspotilaan kuntoutus aloitetaan mahdollisimman nopeasti sen jälkeen, kun peruselintoiminnot ovat vakautuneet, Pauliina Saarinen sanoo.

Ohjaamo seuraa ja taltioi

Simulaatioon kuuluu olennaisena osana myös ohjaamo, josta käsin harjoituksen ohjaaja muun muassa tallentaa potilaan tilaan liittyviä tietoja hoitajien ja lääkärien käytössä oleviin monitoreihin. Ohjaamosta käsin voidaan myös antaa lisäohjeita tai keskeyttää harjoitus. Harjoitustilanteet nauhoitetaan, jotta niihin voidaan palata harjoituksen jälkipalautevaiheessa.

Simulaatioharjoituksen hyödyt

• Oppijan aktiivisuus ja itseohjautuvuus korostuu
• Teorian ja käytännön integrointi
• Mahdollistetaan toisto, arviointi ja reflektio
• Ryhmän osaaminen esille
• Yksilöllinen osaaminen ja toimintamallien tarkastelu
• Kommunikaatiotaitojen harjaantuminen
• Simulaatiotilanteessa tulee toimia samanaikaisesti ja ajatella sekä tehdä päätöksiä ja seurata niiden vaikutuksia: kokonaistilanteen hallinta, asioiden monimuotoisuus ja konkreettisuus, nopea toiminta

Lue lisää simulaatiosta

SAMK TWITTERISSÄ