Neuromonimuotoisuus ja syömisen hankaluudet – SAMK järjestää aiheesta seminaarin

SAMKissa järjestetään ensi viikolla neuropsykiatrisiin haasteisiin keskittyvä seminaari, jonka näkökulma on syömisessä ja ravitsemuksessa. Seminaarin keynote-puhujana on mielenterveyden professori Anna Keski-Rahkonen Helsingin yliopistosta. Hänen aiheensa on ”Kun syöminen pelottaa, ahdistaa tai ei kiinnosta: ARFID”

–  Nepsy-kirjolle on tullut aivan uudenlainen rajapinta noin kymmenen vuotta sitten. Se on monelle aika uusi juttu. Tunnemme kyllä perinteiset syömishäiriöt, ja meille ovat tuttuja myös esimerkiksi ADHD ja Tourette. Mutta viime vuosina on auennut, että on olemassa paljon päällekkäisyyttä neuromoninaisuuden ja syömisen haasteiden kanssa, Keski-Rahkonen kertoo luentonsa aiheesta.

Tätä erilaista syömisen haastetta on luotu kuvaamaan uusi diagnoosi ARFID eli syömisen välttämis- ja rajoittamishäiriö. Se kuvaa ääritilanteita, joissa syöminen on erittäin rajoittunutta ja valikoivaa. Neurokirjon ihmisillä erilaiset syömisen haasteet ovat kuitenkin todella yleisiä.

Ymmärrystä ja avointa suhtautumista

Aistiperusteinen syömisen rajoittuneisuus voi liittyä esimerkiksi suuntuntumaan tai ruoan väriin. Tässä on kuitenkin eri ihmisillä erilainen logiikka. Siksi yksilöllinen kohtaaminen on erittäin tärkeää. Keski-Rahkosen mukaan tärkeää on myös ymmärrys ja avoin suhtautuminen asiaan.

–  Jos esimerkiksi läheiset pystyvät vähän päättelemään henkilön syömisen rajoittuneisuuden logiikkaa, suhtautuminen muuttuu ymmärtäväisemmäksi.

Terveydenhuollossa on tärkeää oppia tunnistamaan erityisyyttä. Meillä Suomessa tässä ovat keskeisessä asemassa esimerkiksi neuvolat ja kouluterveydenhuolto, joissa lasten kehitystä seurataan muutenkin.

Muutosta ei yleensä tapahdu itsestään, mutta systemaattinen hoito usein kannattaa. Ennustetutkimukset, joita ARFIDista on tehty, osoittavat, että suurella osalla hoitoa saaneista henkilöistä tilanne on muuttunut noin vuodessa ratkaisevasti paremmaksi.

– Lasten vanhemmat ja muut läheiset voivat myös opetella tähän liittyen perusasioita, jolloin ymmärtäminen on helpompaa. Aikuisilla auttaa itseymmärrys ja sitä seuraava armollisuus. Eli asiaan puuttuminen, sen tutkiminen ja ymmärtäminen kannattaa, Keski-Rahkonen sanoo.