– Sain kipinän haava­hoitoon jo opiskeluai­kana ja tuo sama kipinä jatkuu edel­leen. On kiinnostavaa tunnistaa, mikä ai­heuttaa haavan ja etsiä keinot, joilla sen voi hoitaa. Potilaan voinnin helpottaminen ja kivunlie­ventäminen ovat ykkösjuttu, mutta on myös palkitsevaa nähdä, kuinka haava paranee, sisätautikirurgian sairaanhoitajaksi aikanaan valmistunut Aune Isosomppi pohtii. Hänellä on pitkä työura muun muassa vuodeosastoilla, vanhainkodeissa ja kotisairaanhoidossa.

Konsultaatioita haavahoidosta

Aune Isosompin mukaan haavahoito on kehittynyt valtavasti viimeisen 30 vuoden aikana, kun teknologia on tullut avuksi.
– Nykyinen haavahoitajan tehtäväni Espoon sairaalassa on uusi. Haavahoitajan tehtävänkuva kattaa koko sairaalan.

Opin luottamaan omaan osaamiseeni, se oli kaikkein tärkein oppi.

Aune Isosompin työhön kuuluu esimerkiksi haa­vahoidon konsultaatiot eli haavan arviointi ja hoidon opastaminen. Hän osallistuu hoidon ja hoitotyön kehittämiseen sekä haavojen en­naltaehkäisyyn ja hoitoon. Hän vastaa myös haavakoulutusten suunnittelusta ja järjestämisestä sekä uuden tiedon hankinnasta, näyttöön perustuvan toiminnan kehittämisestä, tukemi­sesta ja käytäntöön soveltamisesta.

– Yhteistyö haavakeskuksen ja eri­koissairaaloiden kanssa sekä ver­kostoituminen haavayhdyshenkilöi­den kanssa on tärkeää. Toimin mukana painehaavojen eh­käisyn tunnistamisen kehittämises­sä Espoon sairaalassa. Pyrin ke­hittämään haavahoidon käytäntöjä entistä tehokkaimmiksi ja vaikutta­vimmiksi.

Valmiudet haavahoidon asiantuntijaksi

Aune Isosomppi halusi koulutuksen avulla syventää käytännön tietoa teorialla.

– Halusin valmiudet toimia haavahoidon asiantuntijana työyhteisössä sekä saada käytäntöön näyttöön perustuvaa tietoa ja kehittää myös omaa osaamistani käytännössä ongelmaratkaisuineen. Työvuosia haavahoidon parissa oli opintojen alkaessa takana 25 vuotta.

– Koska koulutuksestani oli jo pitkä aika, opin hyödyntämään erikoistumiskoulutuksessa verkko-opiskelua. Se tuotti aluksi haastetta minulle. Itseopiskelutaitoni kehittyivät opintojen aikana valtavasti. Verkostoituminen muiden opiskelijoiden kanssa oli antoisaa – ja jatkuu edelleen.