Työssä selvitettiin myös, millaista seksuaalikasvatusta kehitysvammaiset ovat saaneet ja millaista seksuaalikasvatusta he toivovat saavansa jatkossa. Opinnäytetyötutkimus koostui kahdesta tutkimuksellisesta osasta: toiminnallisesta päivästä ja yksilöhaastatteluista.
Ensimmäiseen eli toiminnalliseen osuuteen osallistui yhteensä yhdeksän asiakasta, joista valikoitui myöhemmin toteutettuihin yksilöhaastatteluihin kuusi. Tutkimus toteutettiin syksyn 2024 aikana.
Opinnäytetyöllä haluttiin tuoda esille kehitysvammaisten omia ajatuksia ja mielipiteitä seksuaalisuuden teemoista sekä luoda avoimempaa keskustelukulttuuria aiheen ympärille. Opinnäytetöitä, joissa tutkittiin kehitysvammaisia henkilöitä, on tehty Suomessa vähemmän ja monesti aihetta lähestytäänkin kehitysvammaisten henkilöiden läheisten tai heidän parissaan toimivien työntekijöiden näkökulmasta.
Tämän takia käsillä olevassa tutkimuksessa haluttiin kuulla nimenomaan kehitysvammaisten omaa ääntä. Kehitysvammaisten seksuaalitietämys nähtiin tärkeänä myös siksi, että aihe on edelleen vaiettu ja se sisältää paljon ennakkoluuloja.
Tutkimuksen tulokset osoittivat, että kehitysvammaiset ovat kiinnostuneita keskustelemaan ja oppimaan seksuaalisuudesta, jokainen omien valmiuksiensa mukaan. Kehitysvammaisten kohdalla onkin aina pohdittava, annetaanko henkilölle seksuaalikasvatusta fyysisen iän vai psyykkisten valmiuksien perusteella. Osallistujat itse olivat pääsääntöisesti tyytyväisiä saamaansa seksuaalikasvatukseen ja omaan tiedon tasoonsa, vaikka tutkimuksessa havaittiin seksuaalitietämyksessä olevan jonkin verran puutteita.
Kehonmuutoksista ja itsemääräämisoikeudesta kehitysvammaiset tiesivät erittäin hyvin, sekä tunnistivat omat rajansa. Kehitettävää taas olisi seksuaaliterveyden, kuten hygienian ja ehkäisyn, saralla. Tutkimuksessa kävi ilmi, että kehitysvammaisia kiinnostavat aiheet, kuten seurustelu, halailu, läheisyys, pussailu ja rakkaus, eli aivan tavalliset ihmissuhteisiin liittyvät asiat, jotka koskettavat lähes kaikkia ihmisiä. Kehitysvammaiset pohtivat, että tietoa seksuaalisuudesta tarjotaan usein liian myöhään ja aikuisuudessa seksuaalikasvatusta ei heidän mielestään ole juurikaan ollut.
Tutkimukseen osallistuneet kehitysvammaiset kertoivat mieluiten käsittelevänsä seksuaalisuuden aiheita ammattilaisten kanssa. Vastaavasti vanhemmilta saatu seksuaalikasvatus ja siihen liittyvä keskustelu koettiin hyvin kiusallisena. Tähän samaistuvat varmasti muutkin ihmiset. Muutoinkin aiheen käsittely koettiin häpeällisenä ja inhoa herättävänä, vaikka kyseessä on yksi ihmisen luonnollisimmista ominaisuuksista. Mitä enemmän aiheesta puhutaan, sitä luonnollisempaa siitä tulee.
Lisätiedot:
Pihla Velama
040 844 9144
pihla.velama@gmail.com
