Kuukauden kuvassa Jenni Välikangas: Hyvä Luoja, lupaan etten kutsu tänne enää ketään

Kuvitusmaisella tyylilläni kuvaan ja käsittelen usein henkilökohtaisen maailmani kokonaisuuksia fiktiivisten olentojen ja tapahtumien kautta. Aiemmin pelkäsin tapani olevan jotenkin huono, mutta opinnäytetyöni tekeminen sai minut ymmärtämään sen olevan vähintäänkin mielenkiintoinen. Teoksen ääreen voi palata uudelleen ja löytää jotain, mitä ei vielä edellisellä kerralla nähnyt, kirjoittaa SAMKista kuvataitelijaksi kesällä 2019 valmistunut Jenni Välikangas.

15.12.2019 | Teksti: Jenni Välikangas | Kuva: Karoliina Korvuo

Paljon yksityiskohtia sisaltava taideteos

Jenni Välikangas: Hyvä Luoja, lupaan etten kutsu tänne enää ketään, akvarellit, guassi, muste, vesiliukoiset puuvärit, geelikynä, kultamaali

Olen aina rakastanut piirtämistä ja sarjakuvia, ja se näkyy elementtinä vahvasti teoksissani. Maalaaminen on tullut kuvioihin vasta paljon myöhemmin, vaikka olenkin aina ihaillut akvarellien herkkyyttä ja myöhemmin, niihin hurahdettuani, niiden yllättävää haastavuutta. Haasteet ja uuden oppiminen ovatkin minulle yksi innoittaja, kun mietin uusia ideoitani.

Tällä kertaa tällainen innoittava haaste oli teoksen värikylläisyys, koko ja perspektiivien kanssa leikkiminen. Ajatus työhön lähti miettiessäni, kuinka olen kyllästynyt omiin ahdistuksiini ja pelkoihini ja siitä, kuinka niitä käsittelisi ilman turhaa vakavuutta tai rypemistä. Ensimmäinen askel oli ylittää ajatuksesta kumpuava jännitys marssittaa kaikki se ulos, mutta pian tunne muuttui itseään ruokkivaksi positiiviseksi kutkutukseksi, kun luonnospaperit ja pää alkoivat täyttyä ideoista paikkoihin, hahmoihin ja esineisiin.

Esimerkiksi kameleilla, lintu- ja lammaskasvoisilla hahmoilla sekä hevosilla on vahvat tunneyhteydet suruun, ylpeyteen, kauneuteen sekä ahneuteen.

Ajatusten myötä myös työn koko kasvoi siitä, millaiseksi sen olin ensin ajatellut. Teoksen suunnittelu vei tällä kertaa noin puolet koko työajasta. Konkreettinen tekeminen alkoi tilan muovaamisesta tietokoneella, ja sen siirtämisestä piirtoheittimen avulla paperille. Tämän jälkeen aloin piirtää hahmoja, ja siitä siirryin tussaamiseen ja maalaamiseen.

Teoksessa on näkyvillä paljon henkilökohtaista, vuosien varrella kehittynyttä symboliikkaani. Esimerkiksi kameleilla, lintu- ja lammaskasvoisilla hahmoilla sekä hevosilla on vahvat tunneyhteydet suruun, ylpeyteen, kauneuteen sekä ahneuteen.

Katsojan halusin voivan etsiä työstä aina jotain uutta ja voivan samaistua työn tunnelmaan siitä, miten elämä välillä – ihan ehkä konkreettisestikin – tuntuu siltä, että mitkään asiat eivät ole omissa käsissä.

Jenni Välikangas, s. 1992 Kokkolassa. Välikangas valmistui kuvataiteilijaksi SAMKin kuvataiteen koulutusohjelmasta kesällä 2019.

Yhteiystiedot: jenni.valikangas@gmail.com

Osa teoksesta

Osa teoksesta.

Lisää aiheesta

Veistos alaston nainen ja taustalla maalaus, osa
| Kuvataide

Kuukauden kuvassa Marja Hautamäki: Vulvatar

– Olen taiteilijana kokeilija ja kaikenlaiset uudet tavat luoda taidetta kiinnostavat. Taide on minulle loputon pelikenttä, jossa kaikki on mahdollista. Kehittelin taidekoulun aikana uuden maalaustekniikan, jota olen myös hyödyntänyt veistoksien pintastruktuurissa. Viime aikoina olen pohtinut taiteen kautta kauneusihanteitamme, kirjoittaa Marja Hautamäki.
Teosta laajasti esittelevä otos,, sekä veistoksia että maalauksia näkyy
| Kuvataide

Kuukauden kuvassa Markus Vaattovaara: Omakuva – omassa maailmassa

– Työskentelytyylini on ekspressiivistä, abstraktin ja esittävän taiteen välimaastossa. Aloittaessani uutta työtä vedän kynällä jonkinlaisen muodon, josta lähden rakentamaan kokonaisuutta. Aiheeni käsittelevät paljon ihmisiä ja ihmisten olemuksia. Seuraan heidän eleitään ja käyttäytymistään eri tilanteissa, kirjoittaa Markus Vaattovaara.

SAMK SOSIAALISESSA MEDIASSA