Ikääntyneenkin juominen otettava puheeksi – vai viedäänkö mammalta viimeinenkin ilo?

Jos läheisen päihteiden käyttö huolestuttaa, miten asian ottaa puheeksi? Pitääkö se ottaa puheeksi? Onko sillä niin väliä, jos mummo, naapurin pappa – tai ikääntynyt asiakas – vähän tissuttelee? Mikä tekee ikääntyneiden alkoholin käytöstä erilaista kuin muilla?

Alkoholin käyttö on arkipäiväistynyt kulttuurissamme osaksi ihmisten keskinäistä olemista. Kun ennen mentiin kahville, voidaan nyt mennä lasilliselle milloin vain, toteavat Kirsti Santamäki ja Arja Ruisniemi. SAMK
– Alkoholin käyttö on arkipäiväistynyt kulttuurissamme osaksi ihmisten keskinäistä olemista. Kun ennen mentiin kahville, voidaan nyt mennä lasilliselle milloin vain, toteavat Kirsti Santamäki ja Arja Ruisniemi.

– Alkoholin käyttö on arkipäiväistynyt kulttuurissamme osaksi ihmisten keskinäistä olemista. Kun ennen mentiin kahville, voidaan nyt mennä lasilliselle milloin vain, toteavat Kirsti Santamäki ja Arja Ruisniemi.

– Jos ikääntyneen läheisen alkoholin käyttö huolettaa, siitä voi kysyä neutraalisti, toteavat lehtorit Arja Ruisniemi ja Kirsti Santamäki. Päihdetyön ja ikääntyneiden hoidon asiantuntijat pitivät juuri kaksi iltapäivää kestäneen Ikääntyneet ja päihteet -koulutuksen monialaiselle ikääntyneiden ja päihteidenkäyttäjien kanssa toimivalle ammattilaisjoukolle.

– Niin kauan kuin puheeksi ottamisesta on puhuttu ammattilaisten kesken, ei sitä edelleenkään automaattisesti tehdä, naiset sanovat.

Huoli ikääntyneen päihteiden – yleensä alkoholin – käytöstä voi tulla omaisilta tai työntekijöiltä.
– Se tulee esiin valitettavan usein turhan myöhään. Ei tulla ajatelleeksi, että esimerkiksi kaatuilussa olisi kyse liiasta päihteiden käytöstä, kun muutenkin voi kaatua. Lisäksi asia on vähän tabu, sanoo Santamäki.

Voidaan myös ajatella, että ikäihmisen juomiseen ei tarvitse enää puuttua – ja että viedäänkö vanhalta ihmiseltä viimeinenkin ilo, jos ei voi ”pientä konjakkilasillistaan” ottaa. Kaiken ikäiset ihmiset kuitenkin vähättelevät alkoholin käyttöään.

Mikä tekee ikääntyneiden juomisesta erilaista?

Ikäihmisen elimistö sietää päihteitä nuorempia huonommin, mutta julkisuudessa puhutaan yleensä työikäisten alkoholin käytön riski- tai ns. turvarajoista.

Ikääntyneillä on usein jokin säännöllinen lääkitys. Monet yleiset suomalaisten kansansairauksiin, sydän- ja verisuonisairauksiin ja kakkostyypin diabetekseen, määrättävät lääkkeet sopivat alkoholin kanssa hyvin huonosti yhteen. Yhteiskäyttö voi lisätä kaatuilua, kun tasapaino ja reaktiokyky heikkenevät.
– Alkoholi voi vaikuttaa jo pieninä annoksina: esimerkiksi verenpainelääkkeet voivat aiheuttaa huimausta, ja siihen lasillinen pari, niin kaatumisia tapahtuu helposti, sanoo Santamäki. Toiseksi alkoholi parantaa veren virtausta, ja myös vertaohentaviin lääkkeisiin liittyy lisääntynyt vuotoriski. Verenvuoto ei välttämättä tarkoita mitään isoa ja äkillistä, vaan se voi olla hiipivää.
– Vanhan rouvan suolistossa tihkuu, hemoglobiinitaso laskee ja voimat heikkenevät.

Puheeksi ottaminen jää, kun tiedetä mitä tehdä

Voi olla, että liika juominen tulee esiin vasta kun on oltu pitkään esimerkiksi kotihoidon asiakkaina ja pidetty monia hoitokokouksia. Asiaan ei puututa läheissuhteissa eikä ammatillisesti, kun ajatellaan, että asian puheeksi ottajalla pitäisi olla välitön ratkaisu asiaan. Muutosta ei voi tehdä kuin päihteiden käyttäjä itse, mutta muutoksen käynnistämisessä läheisillä ja ammattilaisilla on suuri merkitys.
– Puheeksi ottaminen jää usein, koska ei tiedetä mitä tehdä, jos jotain tulee esiin. Mitä minä sitten teen, kun asia on sylissä, kuvailee Ruisniemi. Liika juominen ei yleensä ala yhtäkkiä.
– Jos on juotu jo 15-20 vuotta vähän liikaa, se ei myöskään yhdellä toimenpiteellä muutu miksikään. Joskus riittävä tavoite on se, ettei tilanne pahene, sanoo Ruisniemi.

Santamäki ja Ruisniemi painottavat asiasta puhumisen jatkumoa. Miten sitten pidetään yllä keskustelua, ettei asiasta puhuminen jää vain yhteen kertaan? Yksinkertainen avoin kysymys on esimerkiksi: ”Miten voit?” tai ”Mitä nyt ajattelet alkoholin käytöstäsi?”

He korostavat hoitosuhteessa pitkää asiantuntemusta ja suhdetta.
– Päihteiden käytöstä puhuminen on kaikkien asia, mutta sen on oltava jollakin näpeissä, vaikka esimerkiksi kotihoidossa käy paljon eri työntekijöitä. Kun toiminnanohjausjärjestelmä optimoi käynnit, sinne pitäisi saada aina tieto siitä, kenellä on päihdetyön osaamista ja kenellä siihen tarvetta – ja nämä kohtaamaan, sanoo Santamäki. Lisäksi voi aina voi antaa tietoa esimerkiksi lääkkeitten ja alkoholin yhteisvaikutuksista ja siitä, millaiset määrät ovat ns. turvallisia yli 65-vuotiaille.
– Vaikka ihminen nyt kieltää juomisensa, hänelle voi jättää tietoa. Ei voi tietää, missä kohtaa hän tuleekin toisiin ajatuksiin ja alkaa miettiä juomistaan, sanoo Ruisniemi pitkällä päihdetyön kokemuksellaan.

Mitä tulevaisuus näyttää?

Raittiiden ikääntyneiden määrä on jo vähentynyt. Ikääntyneiden joukkoon on liittymässä myös märkä sukupolvi, joka on tottunut juomaan elämänsä aikana eri tilanteissa. Etenkin naisilla muutos on selvä: märän sukupolven muodostavat 1946–1969 syntyneet naiset, joiden alkoholin käyttö on ollut yleisempää kuin näitä aiemmissa tai myöhemmissä kohorteissa.
– Määrät, jotka nuorena ja keski-ikäisenä eivät ole haitanneet, tuottavat ongelmia, kun elimistön koostumus ja toiminta muuttuu, sanoo Santamäki.

Huumeiden ongelmakäyttäjiä ikääntyneissä on huomattavasti vähemmän, sillä he kuolevat usein nuorempina. Ikääntyneiden lääkityksestä pitäisi kuitenkin tehdä kerran vuodessa kokonaisarvio. Esimerkiksi unilääkkeet saattavat jäädä päälle, vaikkei niitä enää tarvittaisi.

Alkoholin liikakäytön riskitekijöitä ovat esimerkiksi eläkkeellejäänti, leskeytyminen ja yleensä yksin jääminen ja suuret muutokset, jos niitä koetetaan pehmittää alkoholilla. Myös omaa vanhenemista voi olla vaikea hyväksyä. Erilaiset korvaavat ja merkitykselliset asiat, hyvät läheissuhteet ja toimiva sosiaalinen verkosto puolestaan suojaavat – alkoholistahan voi muodostua ”ainoa ystävä”.

Kun toiminnanohjausjärjestelmä optimoi käynnit, sinne pitäisi saada aina tieto siitä, kenellä on päihdetyön osaamista ja kenellä siihen tarvetta – ja nämä kohtaamaan

Ruisniemen ja Santamäen kurssi kesti kaksi iltapäivää. Niiden välissä oli kaksi viikkoa. Opiskelijat kertoivat näiden kahden viikon aikana huomanneensa selkeämmin, miten laaja ongelma on. He kertoivat myös saaneensa ryhdikkyyttä puheeksi ottamiseen: esimerkiksi fysioterapeutti ei voi tehdä kaikkia hoitotoimia, jos asiakas on päihtynyt tai krapulassa.
– Välittyi myös helpottuneisuus: ei tarvitse ”naps vain” ratkaista, vaikka ottaisikin puheeksi. Ja huomattiin myös, että oli tehty oikeita asioita, mutta että niitä voi tehdä systemaattisemmin – että on viisasta puhua, ottaa asia esille, he kertovat.

Käytännön vinkit:

  • Aina voi kysyä: Mitä itse ajattelet päihteiden käytöstäsi? Se, jolta kysytään voi suuttua, mutta emme me mene rikki siitä, että meidän läheinen suuttuu meille.
  • Voi sanoa: Minulla on huoli. Ja konkretisoida, miksi on huoli: kun täällä on niin paljon pulloja, kun sinulla on noita lääkkeitä. Alkoholin käytöstä voi opetella puhumaan neutraalina asiana. Ei tarvitse sanoa: ”Tämä ei voi jatkua” tai ”tämän on loputtava”. Käskyt ja syyttely eivät toimi.
  • Omainen: Pidä huoli (myös) omasta hyvinvoinnistasi.
  • Voi koettaa auttaa ihmistä löytämään jotain tilalle (seuraa, tekemistä).

KOLME KONKREETTISTA:

1 Ikääntyneet ja päihteet -koulutuksia järjestetään tilauksesta esimerkiksi työpaikoille. Ota yhteyttä Kirsti Santamäkeen, Arja Ruisniemeen tai koulutussuunnittelija Jonna Lehtiseen. Katso yhteystiedot henkilöhausta.

2 Mielenterveys- ja päihdetyön erikoistumiskoulutus 30 op, hakuaika 8.4-5.5.2019. Katso tiedot.

3 Tietoa on saatavilla, kun otetaan se käyttöön – niin omaisille kuin ammattilaisille. Katso esimerkiksi Päihdelinkki.

SAMK TWITTERISSÄ

Jaa tämä sivu

Elina Jalonen seisoo tiiliseinän vieressä

SAMKista sairaanhoitajaksi Sydänsairaalaan

Elina Jalonen valmistui viime vuonna sairaanhoitajaksi SAMKista. Valmistuttuaan ylioppilaaksi Rauman Lyseon lukiosta oli sairaanhoitajaksi opiskelu varma valinta, mutta paikkakunta opiskeluille oli vielä epäselvä.

Tiia Kenola seisoo SAMKin Porin kampuksen yhdyskäytävällä.

Yhdes-malli ja monimuotoiset harjoittelut: Tiia Kenolan matka sosionomiksi

Tiia Kenola on kokenut SAMKin sosionomiopinnot monipuolisina ja hyvät eväät tulevaisuuden työelämään antavina.

Ville-Pekka Vihma näyttelyssä Oulussa, Real Deal Yläkerta -galleriassa.

Ville-Pekka Vihma valmistuu kuvataiteilijaksi

Oulusta kotoisin oleva Ville-Pekka Vihma kirjoittaa parhaillaan opinnäytetyötään Kangasniemellä töidensä ohella. Hän opiskelee viimeistä vuottaan kuvataitelijaksi SAMKin Taidekoulun kampuksella Kankaanpäässä.