Sairaanhoitaja kehitti uuden insuliinikynän − Opinnäytteenä tulikin keksintö

Pohdin asiaa pitkään. Kävin läpi olemassa olevaa tietoa ja erilaisia käyttöratkaisuja. Piirsin, kirjoitin, rakentelin, 3D-hahmotin. Useita luonnostelmia tehtiin paperille ja tietokoneelle. Lopulta löytyi ratkaisu ja syntyi keksintö, jonka avulla insuliinikynästä tulisi käytännöllisempi ja turvallisempi.

Keksintö eteenpäin opettajien ja rahoituksen tuella

Keksinnön pohjalta tehtiin alustava uutuuskartoitus, jossa selvitettiin löytyykö markkinoilta jo vastaavaa keksintöä. Sellaista ei löytynyt, joten otin yhteyttä SAMKin yrityskiihdyttämömentoriin Minna Kuusistoon. Sovittiin, että keksintöä lähdetään kehittämään eteenpäin. Aluksi tehtiin toimintasuunnitelma siitä miten edetään. Siihen kuului keksinnön tuotekehittely, jonka tavoitteena oli keksinnön juridinen suojaaminen, jotta yksinoikeus keksinnön myyntiin ja käyttöön taattaisiin.

Keksinnön eteenpäin viemisessä ja suojaamisessa auttoi opettaja Kari Laine. Karin avustamana keksinnölle myönnettiin Keksintösäätiön tuoteväylärahoitus. Se kattoi keksinnön uutuuden selvittämisen ja mahdollisti oikeanlaisen ja keksinnölle soveltuvan suojakäytänteen. Rahoituksen saattelemana Tampereen patenttitoimisto Oy teki uutuuskartoituksen, selvityksen patentoitavuudesta ja kilpailutilanteesta sekä suojauskriteerien kartoituksen, joiden perusteella se suositteli keksinnölle haettavaksi ”pikku patenttia” eli hyödyllisyysmallisuojaa. Sen työstin yhteistyössä patenttitoimiston ja Kari Laineen kanssa.

Jokaisen opiskelijan tulisi rohkeasti toteuttaa itseään ja tuoda esille omia ideoitaan ja ajatuksiaan huolimatta haasteista ja perisuomalaisesta ujoudesta.

Rahoitus kattoi kaikki hakemuksen tekemisestä ja kartoittamisesta koituneet kustannukset lukuun ottamatta itse hakemuksen jättämistä ja käännöstyötä ruotsiksi. Patenttitoimisto teki kirjallisen osuuden ja minä huolehdin tuotekehittelystä ja hakemuksen jättämisestä.

Paljon töitä, mutta tosi hieno projekti

Projektin oli kaiken kaikkiaan melko työläs, sillä onnistumisen kannalta huomioitavia ja toteutettavia asioita oli useita. Esimerkiksi hyödyllisyysmallisuojan työstäminen ja hakeminen oli isotöistä, vaikka se tehtiinkin yhteistyössä. Ajankäyttö piti suunnitella, jotta kaikki osa-alueet pysyivät aikataulussa ja projekti valmistui ajoissa. Siinä piti huomioida yhtä aikaa olemassa olevan tiedon kerääminen ja yhteen nivominen sekä itse tuotekehittely, joka sisälsi tuotteen kehittämisen ja parhaan mahdollisen tuloksen seulomisen sekä suojaamisen. Myös olemassa oleva budjetti toi lisähaasteita. Kaiken kaikkiaan opiskelun, työn ja perhe-elämän aikataulutus ja yhteensovittaminen oli haasteellista.

Tuotekehittelyä vietiin koko ajan tasaiseen tahtiin eteenpäin, aikaa siihen kului kuusi kuukautta. Kehittelyssä oli ylä- ja alamäkiä, mutta kaikkiin ongelmiin löytyi ajan kanssa ratkaisu. Loppujen lopuksi tuloksena syntynyt uudenmallinen insuliinikynä oli kaiken vaivan palkka.

Projekti oli kaiken kaikkiaan voimaannuttava ja tulevaisuuden kannalta ns. ”iso sulka hattuun”, sillä en usko, että vastaavanlaisia haasteita ihan heti sairaanhoitajan ammatissa tulee vastaan. Jokaisen opiskelijan tulisi rohkeasti toteuttaa itseään ja tuoda esille omia ideoitaan ja ajatuksiaan huolimatta haasteista ja perisuomalaisesta ujoudesta.