”Paras päivä Suomessa”

Opiskelijatiimi järjesti nyt jo toimintansa päättäneen Harjavallan vastaanottokeskuksen asukkaille vesiliikuntaa ja kehonhuoltoharjoituksia SAMKin tiloissa Porissa. Harjoituksiin osallistui syksyn aikana 25 iältään 22–50-vuotiasta henkilöä. Toiminnan tavoitteet suunniteltiin Harjavallan vastaanottokeskuksen ja Palvelukeskus Soteekin kesken.

Liikunnanohjauksen suunnittelusta ja toteutuksesta vastasivat Soteekissa harjoittelevat suomalaiset ja kansainväliset fysioterapian ja hoitotyön opiskelijat. Myös Harjavallan vastaanottokeskuksen ohjaaja oli aina mukana harjoituksissa. Liikunnanohjauksen tarkoituksena oli tukea asiakkaiden fyysistä ja psyykkistä terveyttä positiivisen toimintaympäristön, selkeän ohjauksen ja kannustavan palautteen avulla.

Liikuntaryhmien vakio-ohjaaja SAMKin fysioterapeuttiopiskelija Wesam Alozaibi toimi projektissa ohjaajana, tulkkina ja tiiminvetäjänä. Jemenistä kotoisin oleva Wesam on asunut yli puolet elämästään kotimaansa ulkopuolella.

Samasta kulttuuristakin tulevat ihmiset saattavat ymmärtää asioita monella tapaa. Yritän aina luoda yhteisymmärrystä ihmisten välille.

– Kulttuurishokki Suomeen tullessa oli suuri, joten ymmärrän asiakkaiden näkökulman ja osaan antaa kotoutumisvinkkejä, Wesam kertoo. Suomalaisen ja Lähi-Idän kulttuurien tuntemus sekä arabian, englannin ja suomenkielentaito helpottavat pakolaisten kanssa tehtävää yhteistyötä.

– Samasta kulttuuristakin tulevat ihmiset saattavat ymmärtää asioita monella tapaa. Yritän aina luoda yhteisymmärrystä ihmisten välille, Wesam kertoo.

Ohjauksessa käytettiin monenlaisia keinoja. Näyttämällä, selittämällä ja kuvailemalla luotiin liikuntahetken yhteinen kieli. Ohjauskielinä käytettiin selkosuomea, englantia ja arabiaa. Yksi toiminnan tavoitteista oli helpottaa turvapaikanhakijoiden integraatiota suomalaiseen yhteiskuntaan. Tavoitteena oli, että osallistujien kynnys siirtyä olemassa olevien liikuntapalvelujen käyttäjiksi helpottuisi.

– Kyseessä oli ensimmäinen kontaktini maahanmuuttajiin, SAMKin fysioterapeuttiopiskelija Roni Palomäki kertoo.

– Aluksi jännitin, miten homma sujuu. Suurin epävarmuus oli kielen suhteen, kun tiesin etteivät he puhu suomea eivätkä englantiakaan ja tuo oma arabia on hieman ruosteessa. Vastaanottokeskuksen tyypit yllättivät positiivisesti, Roni jatkaa.

Vastaanottokeskuksen asukkaat olivat Ronin mukaan innokkaita ja ennakkoluulottomia kokeilemaan kaikkea mitä heille opastettiin ja näytettiin.

Paljon saa aikaiseksi rohkealla asenteella, esimerkillä ja sinnikkyydellä yrittää, Roni Palomäki korostaa.

– Treeniin heittäydyttiin mukaan, ja siinä missä kielimuuri pukkasi päälle, pärjättiin esimerkeillä ja olalle taputuksin. Harmitti, kun ei voinut eri kielten takia heittää enempi läppää näiden miesten kanssa, Roni naurahtaa.

Yhteistyöstä jäi hyvä fiilis ja osallistujat arvostivat sitä mitä heidän kanssaan tehtiin. Ohjaajat kokivat olevansa tervetulleita. Roni kertoo oppineensa kärsivällisyyttä, järjestelmällisyyttä ja esimerkin voiman merkitystä.

– Ja oikeasti sitä, ettei yhteinen puhuttu kieli ole kaikki kaikessa. Yllättävän paljon saa aikaiseksi rohkealla asenteella, esimerkillä ja sinnikkyydellä yrittää. Kaikki ollaan samassa kelkassa, joten eiköhän sitä kannata kiskoa yhdessä eteenpäin!

Myös osallistujien kokemukset liikuntatuokioista olivat myönteisiä. He kertoivat toiminnan lievittäneen ahdistuneisuutta ja stressiä. Monelle vastaanottokeskuksen asukkaista Soteekin järjestämä viikoittainen liikuntatuokio oli ainoa kontakti vastaanottokeskusta ympäröivän maailman ja kantaväestön kanssa

– Liikuntapäivä oli tähänastisista Suomessa vietetyistä päivistä paras, yksi osallistujista totesi.