NIBS-promoottorit Marina ja Anssi: ”Tämä on työn suola”

Käy ilmi, ehkä vähän yllättäen, että Wikman ja Pajala ovat kuin kaksi marjaa: Molemmat kaipaavat työhönsä ”suolaa”, ja NIBS on molemmille yksi tällaisista työn suola -asioista. Sitä, että ei sammaloidu, sitä että mielenkiinto pysyy yllä. Sitä, että voi haastaa itseään ja oppii uutta. Sitä, että opiskelijat haastavat itseään ja oppivat uutta.

– Ollaan samalla aaltopituudella professionaalisesti, sanoo Anssi Pajala.

– Siksi on helppo tehdä töitä yhdessä, vahvistaa Marina Wikman.

NIBS on heistä hieno juttu, kisassa on ”huikea fiilis” ja ”pöhinää”.

Wikman on ollut SAMKissa ”kauan”. Hän opettaa kulttuurien välistä viestintää ja tekee monenlaisia kansainvälisyysasioita tai asioita kansainvälisesti. Uudet haasteet kiinnostavat.

– Siksi myös pysyn täällä. Se on työn suola, että pystyn tekemään kansainvälisesti niitä asioita, joiden oppimisen lähelle opiskelijat pitää tuoda.

Kun heiltä kysyttiin, halutaanko SAMKissa järjestää NIBS-kisa, sitä ei tarvinnut kauaa miettiä.

– Mä oon levoton sielu, mä teen sitä mistä mä tykkään, sanoo Pajala. NIBS on heistä hieno juttu, kisassa on ”huikea fiilis” ja ”pöhinää”.

– Se on hienoa, että SAMK lähti mukaan. Tämä on sellaista, mistä ei tunteja lasketa, mutta tämä on kivaa, he sanovat.

Molemmat kyllästyvät, jos joutuvat opettamaan monta kertaa samaa. Ainakin opintojakso on laitettava välillä kokonaan uusiksi.

– Tykkään, että homma kehittyy ja pyörii, vaikka uusi vie aikaa, sanoo Anssi, joka tuli taloon vuonna 2010.

He ovat tyytyväisiä siihen, että SAMKissa saa halutessaan tehdä ”melkein mitä vaan” – siis kokeilla, tehdä uutta, vaikka säästöt ovatkin kahlinneet kehittämistä.

– Tykkään tästä kuin hullu puurosta, sanoo Marina.

Anssi on asunut maailmalla kahdesti. Hän toteaa kuuluvansa siihen 10 prosentin vähemmistöön, joka palaa kotimaahan kaksinkertaisesta ekspatriaatista. Marraskuun hän olisi edelleen mielellään muualla, mutta muuten: ”Suomi on huikea maa.” Taas yksi näitä kahta yhdistävä tekijä, ja loppujen lopuksi – samoilun verran – erottavakin:

– Luonto, rauha ja turvallisuus ovat jotain ihan käsittämätöntä. En ole mikään marjastaja ja metsässä samoilija, mutta viihdyn saaristossa ja merellä, sanoo Anssi.

– Ympäristön rauha tuo tasapainoa siihen hektisyyteen mitä itselleen kehittelee töissä ja vapaalla.

Marina puolestaan kulkee metsissä – suunnistaa. Kaiken kaikkiaan hän nauttii asumisesta pienellä paikkakunnalla ja siitä, että voi käydä maailmalla toisenlaisissa hienoissa paikoissa.

– Kuten joku Bangkok, jota rakastan yli kaiken.

Muutakin tärkeää on. Olkoon se tässä sokerina pohjalla, vaikka sitä ei viimeiseksi mainittukaan.

– Perhe pitää perustan kunnossa, niin sitten jaksaa jakaa työlle innostusta, sanoo Marina.