Mira Piitulainen edustaa uudenlaista kuvataiteilijuutta

Piitulaisen SAMK-polkuun liittyy vahvasti eräs vanha kauppa Hämeenkyrössä.

– Tulin ostaneeksi maaseudulta vanhan kaupan. Kodissani olikin yhtäkkiä työtilat ja se tarkoitti myös taiteellista vapautuneisuutta. Siitä lähti ajatus opintoihin. Halusin syventää omaa taiteellista osaamistani. Olin kuullut SAMKista paljon hyvää ja Taidekoulun kampus sijaitsi maantieteellisesti sopivassa kohdassa, hän muistelee.

Opiskelija

Piitulainen selätti sanojensa mukaan ”kovan prässin” ja tuli valituksi SAMKiin kuvataiteen opiskelijaksi.

– Olin tehnyt pitkään graafisen alan töitä. Näin, että tutkinto itsessään avaa uusia mahdollisuuksia ja luotsaa jatko-opintojenkin pariin.

Piitulaisen mukaan kuvataiteilijuuteen liittyy kolme osapuolta: omat ajatukset ja asenteet, materiaali ja yleisö.

– Nämä erilaiset maailmat sulautuvat toisiinsa, ne kaikki käyvät taiteessa vuoropuhelua. Kun säilyttää sen saman rohkeuden kuin lapsena, pystyy aikuisenakin luomaan jotain omaperäistä, hän sanoo.

Piitulaisen opinnäytetyö on tekeillä. Hän tekee sukunsa vanhoista valokuvista syanotypiamenetelmällä grafiikan sarjan.

– Teemana on tarinoiden ylisukupolvisuus. Pohdin työssä, miten tarinoita voidaan säilyttää taiteen keinoin. Opinnäytetyön vedokset ovat samalla kuvitusta muistelmateokseen Karjalasta saapuneiden isovanhempieni tarinan pohjalta, hän kertoo.

Kuvittaja

Piitulainen oli ollut lähes kymmenen vuotta kokonaan piirtämättä, kunnes yksi keskustelu muutti kaiken.

– Työkaverini mainitsi jossain sivulauseessa, että etsii lastenkirjalle kuvittajaa. Hän kysyi, tunnenko jonkun sopivan. Ymmärsin yhtäkkiä, että siinä on juuri niitä asioita, joita haluan tehdä, mutta en ollut vuosiin tehnyt.

Piitulainen lähetti kollegalleen omia työnäytteitään ja valikoitui kuvittajaksi lastenkirjaan. Niin syntyi kuvitus tunnetaitokirjaan Aada ja kiukkuleijona.

– Kirja oli viime vuoden kymmenenneksi myydyin lastenkirja. Sijoitus oli tosi hyvän moniammatillisen työryhmän ansiota. Oltiin jaetulla sijalla Kunnaksen Maurin kanssa. Se veti hiljaiseksi, kun kyseessä oli oman lapsuuden ajan suuri kuvittaja, Piitulainen hymyilee.

Piitulaisen uusin kuvitustyö on juuri ilmestynyt lastenkirja, Kuminakujan Julle ja Kauri hiipparijahdissa. Seikkailutarinan sankareista toinen liikkuu sähköpyörätuolilla.

– Havahduimme siihen, että lastenkirjallisuuden kentällä ei juurikaan löydy vammaisille lapsille samaistumispisteitä. Kirja lisää myös muidenkin lasten ymmärrystä erilaisuudesta. Meidän ei ole tarkoitus puhua kenenkään äänellä. Halusimme vain tehdä kirjan tavallisista asioista, joita maailmassa on oikeastikin, Piitulainen sanoo.

Yrittäjä

Mira Piitulainen on myös yrityksensä Ridibunduksen kautta mukana SAMKin Yrityskiihdyttämötoiminnassa.

– Ridibundus on latinaa ja se tarkoittaa naurajaa, hän avaa nimen merkitystä.

Yritys keskittyy pääasiassa graafiseen suunnitteluun ja kuvittamiseen.

– En silti halua lokeroida yritystä. Joku taisi sitä kutsua jossain vaiheessa viestintätoimistoksi, mutta olen tehnyt kaikenlaista, mihin vain on ollut paloa. Olen tehnyt kaikkea logosuunnittelusta kirjan kuvittamiseen ja taittoon.

Piitulainen kiittelee Yrityskiihdyttämöä.

– Yrityskiihdyttämön ansiosta olen oppinut jäsentelemään yritystoimintaani ja kirkastanut oman yrityksen suuntaa.

Projektitutkija

Heti opintojen alkuvaiheessa Mira Piitulaista  alkoi kiinnostaa kuvataiteilijoiden työllistyminen. Onko se vaikeaa vai voiko olla, että näkemys työllistymisestä on kovin kapea? Hän on ollut aina kiinnostunut myös tutkimuksellisuudesta.

– Halusin olla miettimässä, missä kuvataiteilijoiden työpaikat ovat ja mitä työ kuvataiteessa ylipäänsä tarkoittaa. En halua ylläpitää myyttiä, että kuvataiteilijan työmahdollisuudet ovat harvinaisia. Ajattelen, että kuvataiteilijuus on paljon muutakin kuin konkreettista taiteen tekemistä.

Piitulainen jakoi näitä ajatuksiaan opintojen ohessa monien kanssa ja kuuli, että on menossa Yli vaaran vuosien -hanke, jossa pohdittiin kuvataiteen koulutuksen uudistamista ja myös kuvataiteilijoiden työllistymistä. Hän pääsi siihen mukaan ohjausryhmän jäseneksi.

Siitä sitten poiki osa-aikainen projektitutkijan paikka ”taiteilija asiantuntijana” -roolissa, missä hänen työnkuvansa on tiedon visualisointi.

– Haluaisin yhtenä osana työtäni jatkaa myös valmistumisen jälkeen tällaisissa hyödyllisissä kehittämishankkeissa, hän haaveilee.