Etsi

Kuka saa sairaanhoitajat?

Koulutuksen isoin haaste voi tulevaisuudessa olla siinä, miten saadaan hyviä hakijoita. Sisällöt on paketoiva mielekkäästi ja toteutuksen pitää joustaa.

10.1.2017 | Teksti: Anne Sankari | Kuva: Jussi Partanen

Sairaanhoitaja_opiskelija

– Koulutuksenkin pitää olla vetovoimaista, ei vain ammatin. Tällä hetkellä meillä ei ole ongelmaa, sanoo Kirsti Jasu-Kuusisto. Hän on hoitotyön lehtori, joka vastaa hoitotyön opetussuunnitelman uudistamisesta SAMKissa.

Myös työelämässä nähdään vetovoimahaaste. Satakunnan sairaanhoitopiirin kehittämisylihoitaja, dosentti Marita Koivunen toteaa osaajien hakeutuvan työpaikkoihin, joissa he kokevat olevan hyvät työolot.

– Juuri valmistuvilla on aivan eri mieli kuin yli 50-vuotiailla. Nuori sukupolvi ei sitoudu työpaikkaansa niin kuin ennen. Se kysyy, miksi olisi tietyssä työpaikassa ja asettaa sille ehtoja, sanoo Koivunen.

Kirsti Jasu-Kuusisto listaa koulutukselle kolme tärkeää asiaa: opetussuunnitelman, opetusmenetelmät ja toteutustavan. Hoitotyön opetuksen on joustettava ajan ja paikan suhteen opiskelijalähtöisesti.

– Me oppilaitoksena pystymme yhä vähemmän määrittämään opiskelijoiden ajankäyttöä. On pystyttävä joustamaan sisällöistä tinkimättä – ja ahotin [aikaisemmin hankitun osaamisen tunnistamisen ja tunnustamisen] on oltava arkipäivää.

Uuden opetussuunnitelman mukaisesti se teoreettinen osa, joka voidaan toteuttaa joustavasti, toteutetaan niin.

Näyttö korostuu

Opetussuunnitelmassa – koulukielellä ”opsissa” – korostetaan entistä enemmän näyttöön perustuvaa hoitotyötä. Se tarkoittaa sitä, että opiskelijat töitä tehdessään hakevat tutkittua tietoa ja toimivat sen mukaisesti.

Sairaanhoitajan ammattia ja koulutusta määrittävät monet pykälät, sekä valtiollinen lainsäädäntö että Euroopan tason direktiivit. Näiden pohjalta Suomen ammattikorkeakoulut ovat sopineet yhteisesti 180 opintopisteen laajuiset opinnot, joiden on löydyttävä kaikkien opetussuunnitelmista.

Sairaanhoitajan opetussuunnitelma on sisällöltään varsin konservatiivinen. Tietyt asiat eivät muutu nopeatempoisesti kuten vaikkapa IT-alalla. Toimintaympäristöt kuitenkin muuttuvat.

– Pedagogiset menetelmät on pidettävä sellaisina, että meiltä valmistuu sairaanhoitajia, jotka pystyvät toimimaan tulevaisuuden ympäristöissä, sanoo Jasu-Kuusisto.

On opittava riittävä määrä tietoteknistä osaamista. On osattava luontevaa vuorovaikutusta verkkoyhteyden yli. Simulaationuket ja -tilanteet lisääntyvät, sillä harjoittelutilanteita on aiempaa vähemmän. Esimerkiksi kirurgisen potilaan on jo nyt muuttunut niin, että potilaat ovat vähemmän aikaa sairaalassa ennen ja jälkeen leikkauksen – potilaan on esimerkiksi todettu toipuvan kotonaan paremmin kuin sairaalassa.

Toimintaympäristöt muuttuvat

Sairaanhoitajaa silti tarvitaan, ja edelleenkin hän toimii potilaan kanssa.  Muutokset asettavat haasteita hoitajien ohjausosaamiselle.

– Tarvitaan aikamoisia ohjausvalmiuksia, sillä sinulla ei ole hoitajana paljoa aikaa tunnistaa potilaan toimintakykyä ja tapaa vastaanottaa tieto, sanoo sairaanhoitopiirin Koivunen.

– Yhä enemmän opiskelijan pitää oppia ajattelemaan itsenäisesti. Enää ei ole helppoa antaa yhtä ainoaa neuvoa, sanoo Jasu-Kuusisto.

Simulaatioissa harjoitellaan päätöksentekoa. Sairaanhoitajan on seurattava potilaan vointia ja ratkaistava esimerkiksi, milloin paikalle pyydetään lääkäriä.

Harjoittelua haastetaan

Poliittiset päätökset, kuten tuleva sote-uudistus, muuttavat sairaanhoitajan toimenkuvaa. Toimintaympäristöjen muutos on haaste koulutukselle.  Käynnistymässä on valtakunnallinen sairaanhoitaja koulutuksen kehittämishanke harjoittelun muuttuvien oppimisympäristöjen laadun varmistamiseksi.

– Haasteena on löytää sellaisia uusia ja innovatiivisia harjoittelupaikkoja, jotka tuottavat tulevaisuudessa tarvittavaa osaamista ja valmiutta kehittämiseen, sanoo hoitotieteestä  väitellyt lehtori Anne-Maria Kanerva. Kanerva on Satakunnan sairaanhoitajat ry:n puheenjohtaja ja järjestöaktiivi myös kansallisella ja kansainvälisellä tasolla.

Työelämällä ja koulutuksella on yhteinen haaste: alalla viihtyminen. Ammattikorkeakoulusta valmistuu yleissairaanhoitajaksi, mutta toimintaympäristöt ovat hyvin eri laisia. Työpaikan antamalta perehdytykseltä vaaditaan paljon. Opiskelijoiden ohjaukseen on kiinnitetty entistä enemmän huomiota.

– Opiskelijaohjauksesta vastaavia on koulutettu. Opiskelijoiden ohjauksessa hyviä yksiköitä palkitaan.  Pitää ymmärtää, että opiskelija on tuleva kollega, sanoo Marita Koivunen.

Alalla pysyminen

On iso haaste, että nuoret sairaanhoitajat lähtevät ammatistaan. Joka neljäs sairaanhoitaja on miettinyt ammatinvaihtoa.

Lähdön syyt liittyvät työoloihin, ilmapiiriin ja perehdytykseen. Nuoret sairaanhoitajat eivät suostu kaikkeen ja hyväksy kaikkea – ammatti ei ole enää kutsumus, vaan ammatti muiden joukossa. Hoitotyön johtamiseen kohdistuu isoja paineita: sen tulisi olla osallistavaa ja kehittämis- ja koulutusmyönteistä.

- Nuoret sairaanhoitajat eivät ole tyytyväisiä siihen, että he eivät voi tehdä töitä niin hyvin kuin haluaisivat tehdä, sanoo Anne-Maria Kanerva.

Kanerva painottaa sitä, että nuoren hoitajan ajatukset nähtäisiin mahdollisuutena.

- Jos menetetään sellainen potentiaali, mikä valmis sairaanhoitaja on, se on tuhlausta sekä yksilön että yhteiskunnan näkökulmasta – koulutuksen saatuaan hän ei olekaan kehittämässä hoitotyötä, toteaa  Kanerva.

SAMK SOSIAALISESSA MEDIASSA