Aika poimia rusinat pullasta

18 vuotta Satakunnan ammattikorkeakoulussa merkitsee sitä, että toimialasihteeri Pirjo Pukkinen on seurannut aitiopaikalla SAMKin syntyä ja kehitystä. Koko tämän ajan hän on tehnyt työtä Tekniikan ja merenkulun toimialajohtajan ja SAMKin vararehtorin Matti Lähdeniemen sihteerinä ja nähnyt ja kuullut eri vaiheet läheltä.

Henkilöstölle Pirjo on tullut hyvin tutuksi myös vuosien aikana, voisi sanoa, että hän kuuluu vakiokalustoon ja pitkään täällä työskennelleet joutuvat toteamaan ajan kulun varmasti myös omalla kohdallaan, kun nyt kuulevat, että Pirjo aikoo jäädä ansaitulle vapaalle ja eläkepäiviä viettämään kesän kynnyksellä.

Mannen med svarta hatten pitää Pirjon liikkeellä

Pirjo on jo osa-aikaeläkkeellä suunnannut torstai-iltaisin vapaan ja pitkän viikonlopun viettoon yhdessä miehensä kanssa Taivassalon Mussalon karavaanarialueelle, jossa odottaa kakkosasuntona toimiva matkailuvaunu ja kalapaikat sen lähellä. Tänä keväänä Mussalossa on jo kalastettu siikaa ongella. Toukokuussa uisteluvene tuodaan Poriin, kun lohi nousee tälle korkeudelle.

Luonto on lähellä sydäntä ja kalastus on yhteinen harrastus, joka on jo yli 20 vuoden ajan vienyt heitä myös Pohjois-Ruotsin luontoon. Siellä heillä on ollut tunturialueella jokivarressa vakipaikaksi muodostunut leiripaikka aina Pirjon viiden viikon kesäloman aikaan. Sieltä on helppo tehdä perhokalastuksen ja uistelun ohella retkiä muuallekin Ruotsin ja Norjankin puolelle.

Kesäisin lähimpään kauppaan on 80 kilometriä. Siellä käydään kerran viikossa, joten aikaa jää nauttia kauniista pohjoisen luonnosta. Lintu- ja kasvikirjat ovat aina mukana matkassa, ja luonnossa liikkuessa on törmättykin niin maakotkaan kuin ilvekseen ja onpa ihailtu karhunkin jälkiä metsässä.

Vuosien aikana pohjoisessakin on tietysti tullut omat tutut. Toisinaan he saavat nimensä jonkin ominaisuuden perusteella, nimiä ei aina välttämättä tiedetäkään. Tällä tavalla sai Pirjon mies nimensä ”Mannen med svarta hatten”, musta huopahattu riitti hyvin tuntomerkiksi, jonka tuttavat tunnistavat.

Kiitos työkaverit!

Muutama vuosi sitten Pirjo toi SAMKin lukuvuoden avajaisiin henkilöstön tervehdyksen, jossa hän peilasi ajatuksiaan työstään ennen SAMKia. Ura alkoi hattukaupan kesätyöntekijänä ja kulki suurteollisuudesta tänne meille. Tervehdyksessään Pirjo ennusti, että emme voi arvatakaan, millaiseen muutoksen mylläkkään vielä ehdimme SAMKissa. Aika paljon on tapahtunutkin. Pirjo toteaa nyt, että paremmin ei olisi voinut käydä, kun tänne aikanaan työhön pääsi.
- Työ on ollut mielenkiintoista ja vaihtelevaa ja työkaverit hyviä. Monessa olen saanut olla mukana. Palvelutoiminta on yksi esimerkki, jota lähdettiin Matti Lähdeniemen johdolla kehittämään silloin alkuvuosina, sitten tuli O´Sata ja edelleen kehitettiin kohti nykyistä tki-toimintaa.

Haastattelupäivänä on 11 työpäivää jäljellä. Pirjolla on ollut mahdollisuus perehdyttää seuraajaansa Anneli Kiurua toimialasihteerin tehtäviin ja itse hän on sitä mieltä, että nyt tulee otettua ns. rusinat pullasta omalle työpöydälle. Lienee ansaittua tässä vaiheessa (toimittajan kommentti). Kun kysyn, mitä olet aina halunnut sanoa työkavereille, vastaus tulee heti:
- Kiitos haluan sanoa. Työkavereita tulee kyllä vähän ikäväkin. Toisaalta toimialan eläkeläiset toimivat vireästi ja sitä kautta yhdessä tekeminen varmasti jatkuukin, pohtii Pirjo.

Tekniikan ja merenkulun toimialalla on ollut perinteenä kutsua omat henkilöstöseniorinsa aina joulun alla yhteiseen joulujuhlaan ja joululounaalle. Vuosikaudet Pirjo on ollut näitä juhlia järjestämässä, ensi jouluna toivomme saavamme hänet vieraaksemme tähän juhlaan.

Teksti: Eeva-Leena Forma

Kuva: Pirjo Pukkisen kotiarkisto