Miten selvitä kriisistä?

Kaikki ihmiset kohtaavat kriisejä, liian monet myös erittäin suuria ja raskaita. Olemme saaneet lukea koulusurmista ja muista väkivallanteoista liiaksikin. Voiko kriisissä elää ja voiko siitä selvitä? Näihin kysymyksiin antoivat kriisityön koulutuspäivässä vastauksia nuorisotutkija Tapio Kuure ja kriisi- ja traumapsykoterapeutti sekä työnohjaaja Eija Palosaari. Molemmilla on paljon kokemusta kriisityöstä useiden vuosien ajalta.

Eija Palosaari (kuvassa) kehuu, että Suomessa on hyvä terveydenhuollon tilanne. Esimerkiksi terveyskeskuspsykologit ovat globaali harvinaisuus.

Tapio Kuure puhui päivässä nuorikulttuureista. Hän muistutti, että kaikkien nuorten kanssa työskentelevien on syytä perehtyä nuorisolakiin ja lastensuojelulakiin. Nuorilla on kolme tärkeää K:ta: koti, koulu ja katu. Jos nuoren taidot jossain näistä ontuvat, voi joku elämänosio kasvaa toista suuremmaksi, jopa haitallisesti. Näiden lisäksi harrastukset ovat nuorelle tärkeitä. Siellä pääsee oppimaan sosiaalisia verkostoja. Vaikka harrastuslaji saattaa jäädä murrosikäisenä, rakkaus lajiin yleensä säilyy ja antaa voimaa.  

Hän kertoi myös kriisejä aiheuttavasta aikuistumisen pullonkaulasta, johon nuoret nykyään helposti joutuvat. Koulutus on pitkittynyt, eletään parisuhteessa, mutta ei vielä perusteta perhettä, koska ollaan riippuvaisia vanhempien tuloista.

Tärkeää valita oikea tukimuoto

Jokelassa tapahtuneiden koulusurmienkin akuuttityössä mukana olleen Eija Palosaaren aiheena oli kriisissä eläminen. Hänen mukaansa kriisi-sana on päässyt vesittymään arkikielessä. Hän määrittää, että kriisi on tilanne, jossa ihmisen aiemmat kokemukset ja keinot eivät riitä tapahtuneen ymmärtämiseen ja psyykkiseen hallitsemiseen. Kriisien lajeja ovat kehitys-, elämänkriisit ja äkilliset kriisit. Kaikki elävät kehityskriisejä, kuten murrosiän. Elämänkriisejä, kuten masennuksen tai äkillisiä kriisejä, kuten tulipalon joutuu kohtaamaan vain osa ihmisistä. Tärkeintä Palosaaren mukaan on valita tukimuoto kriisi- ja reaktiotyypin mukaan. Elämänkriisin peitenimi voi olla keski-ikä tai rutiini. Hyvä rutiini on jokaiselle tärkeää, mutta huono rutiini lisää kumulatiivista stressiä. Yleensä kriisin tullessa ihminen puuduttaa kuormittavat tunteensa, jolloin esimerkiksi pettymys ei tunnu niin suurelta. Samalla myös myönteisiä tunteita puutuu. Palosaari muistuttaa, että tämä on normaali reaktio ja sille täytyy antaa tilaa. Elämänkriisi puretaan, kuten se on syntynyt, hitaasti ja pitkäjänteisesti.

Apua tarjolle

Suomessa vuosittain yli 4000 henkilöä kuolee väkivaltaisesti tai tapaturmaisesti. Nämä tapaukset koskettavat tuhansia perheitä, joissa on lapsia tai nuoria. Vielä enemmän tapahtuu kriisihoitoa vaativia tapahtumia, joissa ihmishenkiä ei menetetä. Palosaari kehuu, että Suomessa on kuitenkin hyvä terveydenhuollon tilanne. Esimerkiksi terveyskeskuspsykologit ovat globaali harvinaisuus.

Tärkeää varsinkin nuorten keskuudessa on kriisin sattuessa toimia nopeasti. Kouluissa on varsin nopea puskaradio. Apua tulee tarjota, mutta ei tyrkyttää. Joku voi kieltäytyä ottamasta apua vastaan, mutta se saattaa olla alun shokkireaktio. Shokki varmistaa toimintakyvyn säilymisen. Sillä hetkellä tarkoituksenmukaisin, elämää yllä pitävä toiminta varmistuu. Se myös suojaa mieltä sellaiselta tiedolta, jota se ei vielä jaksa ottaa vastaan. Shokin havaitseminen vaatii tarkkaa silmää. Shokkitilassa oleva opiskelija voi esimerkiksi saada poikkeuksellisen hyviä oppimistuloksia, koska shokki auttaa keskittymään. Vasta shokkireaktion jälkeen alkavat reaktiovaihe ja työstämis- ja käsittelyvaihe, jolloin henkilö kykenee työstämään tapahtunutta.

Lisätietoa kriisityöstä ja luennoilla käsitellyistä aiheista antavat SAMKin opiskelijapsykologi Hanna Niemi () ja SAMKin kriisitoiminnasta vastaavalta lehtori Eija Tuliniemi (). 

Teksti ja kuva: Inna Saarinen