Opiskelijan kokemuksia

Mitä automaatiomesuilla voi oppia?

Opiskelin liiketalouden puolella viestintää ja olen toiminut viisi kuukautta tekniikan ja merenkulun projektityöntekijänä. Astuminen insinöörimaailmaan tuntui aluksi pelottavalta, mutta nopeasti aloin tuntea oloni kotoisaksi. Olen oppinut paljon käytännön asioita alastani ja myös työelämäntaitoja.

Työrupeama huipentui Helsingin messukeskuksessa syyskuussa pidettyyn Automaatio09-tapahtumaan. Näillä ammattimessuilla SAMK esittelee erityisesti tekniikan tutkimus- ja kehittämistoimintaansa. Seuraavaksi hieman omia messutunnelmiani päiväkirjan muodossa.

Viestinnän opiskelija Ann-Christine Wahl (oikealla) toimi näytteilleasettajana SAMKin osastolla automaatiomessuilla.

Rakennuspäivä

Automatka Helsinkiin oli hilpeä, Lauri Tähkä raikasi kaiuttimista ja naurua riitti. Helsingin päässä alkoi messuosaston pystytys, joka sujui vauhdikkaasti. Otsalautateksti puuttui, mutta se luvattiin hoitaa mitä pikimmiten. Illalla en jaksanut edes jännittää seuraavaa päivää, olo oli sen verran kuitti.

Ensimmäinen päivä

Ensimmäinen messupäivä alkoi oikein emämokalla. Lukkokaappien avaimet unohtuivat hotellille, kyllä nolotti! Kaapit saatiin lopulta auki ja aamupäivä meni nopeasti muita seuratessa. Nämä olivat nimittäin ensimmäiset messuni.

Kävijöitä riitti osastolla koko päivän ja uusiutuviin energialähteisiin liittyvä kilpailu oli oikea hitti! Vaikka itse sanonkin, niin meidän osastomme on ulkonäöltään yksi parhaimpia. Tulipa myös todistettua lämpökameralla, että sormeni ovat oikeasti kylmät. Ne näyttivät kameralla kuvattuina mustilta.

Toinen päivä

Messuilu ei ole kevyttä hommaa varsinkaan jaloille. Kiireestä huolimatta ehdin katsella, millaisin eväin muut näytteilleasettajat olivat lähteneet liikkeelle. Aika monella osastolla oli tänä vuonna jakotavaroiden sijasta syötävää tarjolla.

Osa kävijöistä oli todella kiinnostuneita ja osa vain rohmusi ilmaiskyniä. Pääsin myös puhumaan englantia, vaikka myönnettäköön, että tekniikan englanninkielinen sanasto ei ole ihan hallussa.

Kolmas päivä

Pientä draamaa riitti heti aamusta, kun sain ilmaisen permanentin. Olin laittamassa tietokoneen johtoa pistorasiaan, kun kuului kova pamaus ja näkyi valokaari. Tilanteesta selvittiin kuitenkin ihan säikähdyksellä ja sulakkeen vaihdolla. Ihmisille jutteleminenkin sujui jo rutiinilla.

Prosessorilehdestä käytiin haastattelemassa opiskelija Tomi Välimäkeä, joka oli tehnyt messuille opinnäytetyönsä.

Kun messut neljän aikaa sulkeutuivat, tuli jotenkin haikea olo. Kolme päivää oli kulunut todella nopeasti. Messuosasto saatiin tyhjäksi alle tunnissa, jonka jälkeen suunnattiin nokka takaisin kohti kotia ja Poria.

Teksti: Ann-Christine Wahl

Kuva: Sanna Myllymäki