Voiko naamakirjasta oppia?

Facebookia eli naamakirjaa voi käyttää opetuksessa, erityisesti se sopii opetuksen ohjaukseen ja yhteydenpitoon, kertoi koulutussuunnittelija Marika Pöyri sosiaalisen median seminaarissa Huittisissa. Naamakirjalla kuten muillakin sosiaalisen median ilmiöillä on paikkansa ja mahdollisuutensa myös opetuksessa, kun niitä vaan hyödynnetään kyseisen median luonteeseen sopivalla tavalla ja hoksataan itse, miten niitä voi parhaiten käyttää.

Koulutustuunnittelija Marika Pöyri uskoo sosiaalisen median mahdollisuuksiin myös opetuksessa.

Liiketoiminta Huittisissa Facebookia kokeiltiin oikeustradenomin tutkintoa aloittaviin aikuisopiskelijoihin. Marika Pöyrin mukaan valtaosa liittyi Facebook-ryhmään nopeasti ja vapaaehtoisesti. Vastaavaa tulosta ei olisi saavutettu sähköpostiviestittelyllä. Naamakirjan avulla aloittava ryhmä tutustui nopeasti toisiinsa ja opettaja ryhmäänsä. Jäsenet ovat myös aktiivisesti kirjoittaneet viestejä ryhmän seinätaululle.

Mutta miten käy opettajan yksityisyyden Facebook-ryhmässä? Tuleeko hänestä kaikkien opiskelijoiden kaveri, jonka kanssa jaetaan vappubilekuvat ja lasten kastejuhlat. Marika Pöyri selventää, että Facebooksissa voi esiintyä vain opettajan roolissa ja jos käyttää omaa henkilökohtaista profiiliaan, voi tehdä rajauksia kuka mitäkin tietoja voi nähdä.

Kun koulu alkaa ”tuputtaa” oppia sosiaalisessa mediassa, voi käydä niin, että opiskelijat liukenevat vähin äänin muihin vielä uudempiin medioihin. Paitsi opettajat, myös opiskelijat haluavat ehkä pitää työn ja vapaa-ajan erillään. Kuinka käy, se nähdään, kun sosiaalisen median käyttö opetuksessa lisääntyy.

Oltiin sosiaalisesta mediasta sitten mitä mieltä hyvänsä, yksi asia on selvä. Ammattikorkeakoulun on opetettava opiskelijoille sosiaalisen median käyttöä, sillä se on jo nyt oleellinen osa kansalaistaitoa ja edellytys sille, että selviytyy työelämän haasteista.

Kun maailma ei riitä – Sosiaalinen media opetuksessa -seminaari pidettiin Huittisissa syyskuun lopulla. Tilaisuuden järjestivät Minna Rautalin, Timo Mattila ja Mikko Lehtonen opettajaopintojensa lopputyönä.

Enemmän aiheesta seuraavassa Karhunpalvelus-lehdessä.

Teksti: Hanna Isoaho

Kuva: Jussi Partanen