Tunneäly – tunne älysi ja älyä tunteesi

Arkipäivän tunneälyä on esimerkiksi se, kun esimies tulee töihin aamulla, tapaa poikkeuksellisen väsähtäneen tai erityisen iloisen työntekijän ja kysyy häneltä: ”Mitä kuuluu? Onko jotain erityistä tapahtunut?” Tämä tuo esiin esimiehen inhimillisen puolen ja asettaa hänet ikään kuin samalle viivalle organisaatiossa.

SAMKin Perjantain Huiput -seminaari tarjosi helmikuussa naisvaltaisen täydelle auditoriolle perustietoa tunneälystä. Iltapäivän aiheena oli ”Tunneäly työelämässä ja yhteisöllisyyden voimavarana”. Seminaarin puhujana toimi KT, opettajankouluttaja ja johdon työnohjaaja Tia Isokorpi HAMKin ammatillisesta opettajakorkeakoulusta. 

Tunneälytaitoinen ihminen tuntuu ja näkyy eli hän on läsnä. Hän on aito ja mutkaton, luottaa itseensä ja pystyy ajattelemaan asioita myös muiden kannalta. Tunneäly on kykyä tulla toimeen itsensä kanssa ja tulla toimeen toisten kanssa. Pelkkä kyky tunnistaa omia tunteita ei riitä tunneälyksi. Olennaisempaa on pystyä arvioimaan tunteita.

 Mitä teen tunteiden kanssa?

Tunneäly on myös sitä, mitä teen tunteiden kanssa. Mitä tunteita minussa herää se, kun kohtaan toisen ihmisen? Miten tiedostan tunteet itsessä ja toisissa? Miten ilmaisen tunteitani? Ovatko tunteiden säätely ja hallinta tuttuja minulle? Näitä kysymyksiä pohtiessa huomaa tunneälyn laajan skaalan. On muistettava, että jokainen on vastuussa omista tunteistaan ja käyttäytymisestään ja niiden muuttamisesta.

Työntekijä on vastuussa työpaikan tunneilmastosta. Työ herättää sekä kuluttavia että voimaannuttavia tunteita. Isokorven mukaan osaajayhteisössä voidaan saavuttaa vaikka mitä, kun ymmärretään ihmismielen toimintaa ja pystytään hyödyntämään piileviä resursseja. Kokemusten aito jakaminen, inhimillisyys, on suuri voimavara. Ihmisen suurin vahvuus ovat toiset ihmiset, sillä merkittävä osa ihmisen aikaansaannoksista edellyttää toisia ihmisiä. Jokainen meistä tuo persoonansa työpaikalle, jossa pelisäännöt ovat samat, vaikka elämäntilanne olisi millainen. 

Tapahtumat Seinäjoella ja Jokelassa ovat omiaan lisäämään kiinnostusta tunneälyyn, johon yhteisöllisyyskin liittyy. Isokorpi puhuikin siitä, kuinka paljon pystyt vastaanottamaan huolenpitoa. Entä kuka pitää minusta huolta? Toisinaan ihmisellä ei ole tilaa hyvän vastaanottamiseksi. Pitää tiedostaa, että kielteisten tunteiden ylivalta köyhdyttää persoonallisuutta ja vähentää sekä elämän- että työniloa. Näitä kielteisiä tunteita voi heikentää, mutta niitä ei pidä torjua kokonaan. Onko minulla oma paikkani työyhteisössä, kun tulen aamulla töihin? Yhteisöllisyyden avulla ihminen voi tuntea sosiaalista turvaa ja arvonantoa elämän kiivaissakin muutoksissa.

Kaikille yhteisön jäsenille mielekäs tehtävä

Johtamisessa on tärkeä oppia tuntemaan työntekijä yksilönä persoonallisten ominaisuuksien ja kykyjen perusteella. Johtajan pitää osata myös tarvita. Hän toimii mallina jopa siinä mielessä, miten pitää huolta itsestään.

Palvelun lähtökohta on se, että ihminen ottaa ensin vastaan hyvää, jotta hän voisi tehdä toisille hyvää. Kyky ottaa palveluita vastaan muilta ja kykyä asettua toisten palvelukseen ei ole aina helppoa. Työyhteisöjä pitäisi rakentaa niin, että kaikilla yhteisön jäsenillä olisi kokonaisuuden kannalta mielekäs tehtävä. Tämä ehkäisee osaltaan uupumusta ja syrjäytymistä. Tästä ajatuksesta on vieraannuttu ja Isokorven mukaan ei mene pitkää aikaa siihen, kun työyhteisöissä aletaan rakentaa hyvinvointistrategioita.

Luettavaa:

Isokorpi, T. 2008. Napit vastakkain, Ristiriidat, rajat ja ratkaisut, PS-Kustannus

Isokorpi T. 2008. Pää pyörällä, Kaaoksesta rauhoittumiseen ja aitoon läsnäoloon, PS-kustannus

Isokorpi, T. 2004. Tunneoppia – parempaan vuorovaikutukseen. Jyväskylä: PS-kustannus.

Isokorpi, T. 2003. Tunneälytaitojen ja yhteisöllisyyden oppiminen reflektoinnin ja ryhmäprosessin avulla. Hämeenlinna: Hämeen ammattikorkeakoulu.

Isokorpi, T. & Viitanen, P. 2001. Tunnevoimaa! Helsinki: Tammi.

Kuvateksti: Tiia Isokorpi on tunneälyn asiantuntija.

Teksti ja kuva: Johanna Kares-Koskinen