Tiivistelmä

Viimeisenä tehtävänä raportin laadinnassa on tiivistelmän kirjoittaminen. Tiivistelmä laaditaan suomenkielisissä koulutusohjelmissa sekä suomen että englannin kielellä, englanninkielisissä vain englanniksi. Sen laajuus on yksi sivu.

Tiivistelmälehden alkuun tulevat työn bibliografiset tiedot:

–  opinnäytetyön nimi 
–  kirjoittajan suku- ja etunimi 
–  ammattikorkeakoulun nimi 
–  koulutusohjelma ja suuntautumisvaihtoehto (ylempi AMK -tutkinnossa: "koulutusohjelma, ylempi AMK")
–  valmistumiskuukausi ja vuosi 
–  työn ohjaaja
–  työn sivujen lukumäärä (ilman liitesivuja)
–  liitteiden määrä
– 3–5 asiasanaa Yleisestä suomalaisesta asiasanastosta YSA (linkki sanastoon)

Tiivistelmässä esitetään työn keskeisin sisältö:

–  mitä tutkittiin/tehtiin 
–  miksi tutkittiin/tehtiin 
–  mitä menetelmää käytettiin / miten toimittiin 
–  mitä tuloksia/tuotoksia saatiin ja mitä niistä seuraa.

Tiivistelmä on tekstiä, joka ei sisällä kuvia, kaavioita, taulukoita, kaavoja, lainauksia eikä viittauksia. Tiivistelmän tekstissä ei käytetä korostuksia, kuten alleviivaus, kursiivi ja lihavointi. Tiivistelmää kirjoittaessa käytetään perinteisesti passiivin imperfektiä (esim. tutkittiin, todettiin), paitsi silloin kun selostetaan yleispäteviä tuloksia tai johtopäätöksiä: "tutkimuksen perusteella voidaankin todeta, että… " ja voidaan käyttää preesens-muotoa.

Hyvä tiivistelmä

–  on suppea mutta tarkka 
–  on itsenäisesti ymmärrettävä 
–  etenee johdonmukaisesti 
–  on kieliasultaan ymmärrettävä (Hirsjärvi ym. 2009, 252).

Älä käytä esimerkiksi fraseologista ”muuttujakieltä” ja puhu ”’muuttujista’, ’summamuuttujista’ ’faktoreista’ tai ’tilastollisesti merkitsevistä eroista’, vaan puhu niistä asioista, joista työssä on kyse.” (Hirsjärvi ym. 2009, 253.) Tarpeellinen ammattitermistö on sallittua, mutta vältä turhia "hienoja sanoja" ja "sanahelinää".

Esimerkki tiivistelmästä suomeksi ja englanniksi (pdf).