Kirjoitusprosessi

Kirjoita koko ajan
Pidä päiväkirjaa, tee muistiinpanoja
Miten saat kuvattua ongelmanratkaisuprossessin?
Mieti tekstiäsi aina lukijan kannalta

KIRJOITA KOKO AJAN

Kirjoita koko ajan erityisesti silloin, kun koet, että et ole ”mikään kirjoittaja”. Ala kirjoittaa yhtenäisiä tekstijaksoja mahdollisimman pian, "sillä vasta kirjoittaminen aktivoi ajattelusi ja sitoo sinut asiaan” (Hirsjärvi, Remes & Sajavaara 2009, 33).

Alku voi tuntua vaikealta, myös kokeneelle kirjoittajalle. Eri ihmisillä toimivat erilaiset kirjoittamisen tavat ja paikat. Jollekin toimii aloittamiseen se, että alkaa suoltaa ”jotakin” aiheeseen liittyvää tekstiä – ilman, että miettisi hienoja muotoiluja ja sanakäänteitä. Ensimmäinen teksti on joka tapauksessa tarkoitettu muokattavaksi.

”Yksi tapa tehdä kirjoittamisesta mahdollisimman hankalaa, on lykätä kirjoittamista siihen asti, että kaikki asiat ovat kirkastuneet päässä” (Väliverronen 2002, 83).  

Käytännön vinkki: Kirjoita aiheenvalinnastasi ja siitä, mitä jo tiedät asiasta kokemustesi ja lukemasi perusteella. Kirjoita pohdinnoistasi ja siitä, miten päätit työsi toteuttaa ja miten asia eteni. Kirjoita myös siitä, mitä muut (kirjallisuus jne.) sanovat. Mikä meni hyvin, mikä ei toiminut ja miten asian ratkaisit? Miksi tapahtui näin ja miksi ratkaisit sen juuri tällä tavalla? Siitä syntyy vähitellen prosessikuvaus.

Hyödyt:
– kaikki kirjoittaminen ei odota loppurutistusta
– muistat asiat paremmin, kun kirjoitat heti (hyvät yksityiskohdat, pohdinnat ja ideat voivat unohtua liki käsittämättömällä tavalla)
– kirjoittaminen aktivoi mieltä – järjestelet ajatuksiasi, saat uusia ajatuksia ja työsi etenee
– kun kirjoittamisesta tulee tapa, pystyt kirjoittamaan pienemmissäkin pätkissä – myös silloin kun ei ole pitkää rauhallista aikaa keskittyä vain opinnäytetyöhön (pitkää rauhallista aikaakin tarvitset)

Kirjoittamiseen on hyvä varata pidempiä työskentelyjaksoja: vähintään kolme-neljä tuntia. Muuten joudut keskeyttämään heti kun olet saanut palautettua mieleen mihin edelliskerralla jäit ja ajatuksesi on alkanut kulkea. Lukemiseen ja muistiinpanojen tekemiseen riittää lyhyempikin aika kerrallaan. (Hakala 2004, 76.)

PIDÄ PÄIVÄKIRJAA, TEE MUISTIINPANOJA

Pidä ”opinnäytetyöpäiväkirjaa” eli tee muistiinpanoja ajatuksistasi, kysymyksistäsi, ideoistasi, ratkaisuistasi ja yksinkertaisesti siitä, mitä olet työsi eteen tehnyt. ”Päiväkirja” voi olla tyyliltään vapaa tai sitten hyvinkin kurinalainen ja vaikkapa taulukkomuodossa, kunhan vain laitat asioita itsellesi muistiin. (Ks. esim. Hirsjärvi ym. 2009, 45-46; Vilkka & Airaksinen 2004a, 19-22.) Päiväkirja on erinomainen apuväline tutkimuksen, projektin tai muun ison työn edistämisessä ja seuraamisessa.

Omaa pohdintaan voi tallentaa eri tavoilla, esimerkiksi: 
– nauhoita ääneenajattelusi
– videoi toiminta ja siihen liittyvä ääneenajattelu
– pidä päiväkirjaa ja tee työmuistiinpanoja
– kokoa prosessiportfoliota (Anttila 2009).

Helposti laiskottaa ja ”päiväkirja” tuntuu ajan haaskaukselta – tai että ”mä kirjoitan sitten huomenna”. Huomenna ei välttämättä muista. Huomenna voi olla muutakin kirjoitettavaa. Jos ei kirjoita asioita muistiin, tehty työ voi olla opinnäytetyön kannalta turhaa, koska sitä ei ole dokumentoitu: muistiinsa ei voi luottaa eikä tehtyjä valintoja voi keksiä jälkikäteen. ”Opinnäytetyöpäiväkirja on opiskelijan opinnäytetyöprosessin muisti” (Vilkka & Airaksinen 2004, 62).

Päiväkirjan kirjoittamiseen käytetty aika ja vaiva maksavat itsensä takaisin hyötynä, jonka saat lopullista raporttia kirjoittaessasi. Työprosessin kuvaukset ovat opinnäytetöissä usein vaisuja: ”huonosti auki kirjoitettuja”. Eli niissä ei sanota mitä on tehty – usein siksi, että raporttia kirjoitettaessa ei enää muisteta tarkasti sitä, millaisia valintoja on tehty. Tai siksi, että prosessin kuvausta ei koeta tarpeelliseksi. Usein kuitenkin prosessikuvaus on ulkopuoliselle lukijalle antoisaa ja opettavaa – myös esimerkiksi tehdyt virhearvioinnit ja -valinnat ja miten niistä päästiin eteenpäin.

MITEN SAAT KUVATTUA ONGELMANRATKAISUPROSESSIN?

Tee muistiinpanoja asiasta, pidä päiväkirjaa. Näin joudut varsinaista työtä kirjoittaessasi näkemään huomattavasti vähemmän vaivaa, teet todennäköisesti paremman työn ja saat vielä ohjaajaltasikin kehut.

Tekijän ajatukset, havainnot, ratkaisut ja johtopäätökset tulevat lukijalle esiin hänen tekstinsä kautta. Ne pitää siis tekstiin kirjoittaa. Tämä kuulostaa itsestään selvältä, mutta on usein turha kompastuskivi. Itsellemme selvä asia ei useinkaan ole itsestäänselvyys muille. Kirjoita asiat opinnäytteesi tekstiin.

Seuraava kysymys onkin, kuinka tarkasti kirjoitan? Vastaus ei ole yksiselitteinen: se riippuu asiasta. Jotkin asiat on selostettava pikkutarkasti, mutta useimmissa riittää vähän vähempi tarkkuus. Se ei koskaan kuitenkaan tarkoita puolihuolimatonta tai epäselvää raportointia. Tarkoitus on, että lukija pystyy seuraamaan asian tai prosessin etenemistä, ilmiötä. Tarpeettomat ja asiaan liittymättömät asiat jätetään pois.

MIETI TEKSTIÄSI AINA LUKIJAN KANNALTA

Monista asioista on lukijalle hyötyä, vaikka kirjoittaessasi voit pitää niitä vain välttämättömänä pahana. Tällaisia asioita ovat esimerkiksi
– lähdeviitteet ja -luettelo
– asioiden riittävän tarkka selostaminen ja avaaminen
– selkeät kuviot tai taulukot.

Ajattele raporttisi lukijaksi ihminen, joka haluaa lukea aiheesta. Yleensä voit ajatella lukijan olevan kohtuullisen perillä asioista: kaikkia alasi perusasioita sinun ei tarvitse selostaa. Et kirjoita tekstiä ohjaajallesi, vaan laajemmalle kiinnostuneelle lukijakunnalle.

Toimeksiantoon voi liittyä kirjallinen työ, esimerkiksi opas. Sen kieli ja tyyli voivat olla erilaiset kuin opinnäytetyön raportin. Sen tyylistä on hyvä keskustella sekä ohjaajan että toimeksiantajan kanssa.

  – lähdemerkinnät on tehty huolellisesti ja systemaattisesti yhdellä tyylillä
  – kielioppi on kunnossa 
  – teksti ei vilise huolimattomuusvirheitä – se antaa luotettavamman kuvan koko työstä.